Tärkeimmät päätelmät

Veroasiat ovat monimutkaisia, ja eri ongelma-alueisiin kuuluu tärkeitä yksityiskohtia, jotka kuvaillaan myöhemmin raportissa ongelma-alueita koskevissa kohdissa. Pohjimmiltaan nykyiset esteet voidaan kuitenkin tiivistää kahteen tärkeimpään päätelmään:

Kun työskentelee toisessa Pohjoismaassa, voi olla vaikea hahmottaa etukäteen, mitkä ovat rekisteröinti- ja ilmoitusvelvollisuudet, mihin vero maksetaan ja mikä on lopullinen vero.

Kaksinkertaisessa verotuksessa on muun muassa erilaisia veronhuojennuksia riippuen siitä, mistä tulotyypistä on kyse. Kappaleen loppuosasta löytyvät eri veronhuojennusmenetelmien selitykset.

Lainsäädäntö on monimutkaista monine erityissääntöineen, mikä vaikeuttaa navigointia ja aiheuttaa tiettyjen ryhmien epätarkoituksenmukaista verotuskäsittelyä.

Yritysten hallintotaakka on vaarassa kasvaa suureksi, jos toisesta Pohjoismaasta tulevat työntekijät tekevät etätyötä kotoa. Näin siitä huolimatta, että rekisteröintiä ei tarvita siksi, että valtio saisi osansa verotulosta, koska se tapahtuu kansalaisen veroilmoituksen ja pohjoismaisen TREKK-sopimuksen perusteella.

Työntekijän kannalta tämä voi merkitä sitä, että palkasta pidätetään liikaa veroa vuoden aikana. Liikaa peritty vero hyvitetään veroilmoituksen yhteydessä, mutta viive voi aiheuttaa taloudellisia vaikeuksia vuoden aikana. Myös valuuttakurssien muutokset voivat aiheuttaa huomattavaa epävarmuutta.

Jos kansalainen on verovelvollinen sekä työnantajan kotivaltiossa että asuinvaltiossaan, asuinvaltio voi verottaa kansalaisen kokonaistulot. Asuinvaltion tulee kuitenkin kompensoida se vero, joka on jo pidätetty palkanmaksun yhteydessä työnantajan kotivaltiossa – siitä annetaan niin kutsuttu veronhuojennus.

Asuinmaan käyttämä veronhuojennusmenetelmä vaihtelee yksittäisen henkilön tilanteen mukaan. Joidenkin ryhmien veronhuojennus tehdään niin kutsutulla vapautusmenetelmällä, jolloin työntekovaltiossa verotettua palkkatuloa ei veroteta asuinvaltiossa. Toiset saavat veronhuojennuksen niin kutsutulla hyvitysmenetelmällä, jolloin asuinvaltio verottaa koko palkkatulon, mutta hyvittää pienimmän kahdesta seuraavasta: 1) työntekovaltiossa maksetut verot tai 2) asuinmaassa laskettu vero työntekovaltiossa saadusta työtulosta.

Hyvitysmenetelmällä on siis yksilölle kielteisiä taloudellisia vaikutuksia, jos asuinvaltion veroprosentti on korkeampi kuin työnantajan kotivaltion. Toisin sanoen jotkut kansalaiset joutuvat maksamaan enemmän veroa kuin toiset, mikä heikentää näiden ryhmien liikkuvuutta.