ONGELMA-ALUE 4

Eläkkeiden ym. verotus työskenneltäessä toisessa Pohjoismaassa

Eläkkeiden ja sosiaalilainsäädännön perusteella maksettavien etuuksien verotus on yksi analysoiduissa raporteissa useimmin mainituista esteistä. Nykykäytännön mukaan esimerkiksi työntekijät, jotka kartuttavat eläkettä toisessa Pohjoismaassa, ovat vaarassa joutua maksamaan korkeampaa veroa kuin kollegat, joiden eläke kertyy asuinvaltion eläkejärjestelmään. Tämä voi tuoda monelle rajatyöntekijälle lisää hallinnollista vaivaa, sillä he joutuvat itse selvittämään, miten heidän asuinvaltionsa mahdollisesti verottaa eläkejärjestelmän tuottoa.

Suositetaan esteen ratkaisemista sopimuksella kaikkien Pohjoismaiden eläkejärjestelmien vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä siten, että eläkejärjestelmän tuotto ja maksettava eläke verotetaan ainoastaan maassa, jossa eläkejärjestelmä sijaitsee. Vastaavasti sosiaalilainsäädännön perusteella maksettavat etuudet tulee verottaa vain niitä maksavassa maassa. Lyhyesti sanoen suositetaan, että palataan ennen vuotta 2009 voimassa olleeseen järjestelmään.

Liikkuvuuden este

Pohjoismaissa sovelletaan erilaisia sääntöjä ja käytäntöjä eläkkeiden sekä sosiaalilainsäädännön perusteella maksettavien etuuksien verotukseen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pohjoismaalaiset, jotka kerryttävät eläkettä toisessa Pohjoismaassa, saattavat joutua maksamaan ennemmän veroa kuin muut samankaltaisen eläkejärjestelmän piirissä olevat. Esteitä voi syntyä useissa ei tilanteissa, erityisesti seuraavissa yhteyksissä:

eläkkeiden maksaminen
eläkemaksut
eläkekarttuman tuoton verotus
sosiaalilainsäädännön perusteella maksettavat etuudet.

Edellä lueteltuja suurimpia haasteita tarkastellaan lähemmin seuraavassa. On kuitenkin mainittava, että pienempiä esteitä voi syntyä myös Tanskassa pidätettävästä työmarkkinamaksusta (AM-bidrag). Lisätietoa kyseisestä ongelmasta on alaviitteessä

Verovuodesta 2008 lähtien 8 %:n suuruinen työmarkkinamaksu (AM-bidrag) muuttui työntekijän sosiaaliturvamaksusta tuloveroksi muiden tuloverojen rinnalle. Tanskan eläkejärjestelmään maksettaessa eläkeyhtiö pidättää suorituksesta 8 prosentin työmarkkinamaksun. Sen vuoksi eläkkeensaajan ei tarvitse maksaa eläkkeestäään AM-maksua. Tämä toimii hyvin niin kauan, kun henkilö asuu Tanskassa.

Mikäli henkilö kuitenkin asuu toisessa Pohjoismaassa, hän saa hyvityksen verosta, jonka Tanska perii eläkkeen maksamishetkellä. Mutta koska AM-maksu maksetaan eläkemaksun suorittamisen eikä eläkkeen nostamisen yhteydessä, se jää hyvittämättä eläkettä nostettaessa. Näin ollen toisessa Pohjoismaassa asuvat Tanskassa työskennelleet voivat joutua maksamaan AM-maksun verran enemmän veroa kuin Tanskassa asuvat eläkeläiset.

Eläkkeiden maksaminen

Aiemmissa esteitä käsittelevissä raporteissa on keskitytty ensi sijassa eläkkeiden maksamiseen – ts. kun henkilö, joka on työskennellyt toisessa Pohjoismaassa, alkaa nostaa eläkettä, hänen kokonaisveroasteensa on korkeampi kuin tilanteessa, jossa eläkettä verotettaisiin pelkästään lähtömaassa (eläkettä maksava maa), koska eläkettä verotetaan myös asuinvaltiossa.

Usein tämä ongelma johtaa epäsymmetriaan, koska eläkemaksun perimisen yhteydessä vähennysoikeus (huomiotta jättämisoikeus) on pienempi kuin eläkkeestä maksettava vero sitä nostettaessa.

Jos Tanskassa asuvalla työntekijällä on ruotsalainen työnantaja, joka maksaa ruotsalaista yksityisen sektorin toimihenkilöiden työmarkkinaeläkevakuutusta (ITP), sen maksusuoritus on verovapaa. Verovapautuksen verotusarvo vastaa ulkomailla asuvan tuloveroa (SINK), ts. 25 % prosenttia, kun taas veroprosentti eläkettä nostettaessa on vähintään noin 44 %. Harvat haluavat vapaaehtoisesti valita tällaisilla ehdoilla toimivan eläkejärjestelmän. Perusajatuksen mukaan tarvitaan kannustimia eläkkeen kartuttamiseen sen sijaan, että kaikki nostettaisiin palkkatulona.

Edellä mainittu ei aiheuttanut ongelmaa ennen kuin pohjoismaisen verosopimuksen artiklan 18 mukaista veronhuojennusmenetelmää muutettiin. Seuraavassa on lisätietoja käytännön muuttamisesta ja muutoksen taustasta.

Käytännön muutos pohjoismaisen verosopimuksen artiklaan 18 huhtikuun 4. päivänä 2008

Käytäntöä muutettiin 4. huhtikuuta 2008, jolloin pohjoismaisen verosopimuksen verohuojennusperiaate muutettiin vapautusmenettelystä hyvitysmenettelyksi. Tämän mukaan ennen muutosta vain eläkettä maksava valtio oli oikeutettu verottamaan eläkettä (vapautusmenetelmä). Muutoksen myötä myös asuinvaltio voi verottaa henkilön toisesta Pohjoismaasta saamaa eläketuloa, kuitenkin niin, että asuinvaltion eläkkeestä pidättämästä verosta on vähennettävä toisessa valtiossa maksettu vero.

Muutos tehtiin Tanskan aloitteesta, ja lakiehdotusta koskevissa huomautuksissa muutosta perustellaan sillä, että aiempi määräys antoi ”mahdollisuuden epätarkoituksenmukaisiin vaikutuksiin, mikäli toinen valtio verottaa kyllä eläkkeen, mutta matalammalla veroprosentilla”.

Todennäköisesti tanskalainen lainsäätäjä viittasi ruotsalaiseen 25 %:n tuloveroon (SINK) mainitessaan ”mahdolliset epätarkoituksenmukaiset vaikutukset".

Tässä yhteydessä ei lainkaan huomioida mahdollisia epätarkoituksenmukaisia vaikutuksia, jotka kohdistuvat yksittäiseen rajatyöntekijään, koska vähennys-/huomiotta jättämisoikeuden verotusarvo oli eläkemaksun suorittamisen ajankohtana 25 % (ruotsalainen SINK-vero), kun taas eläkkeen kokonaisvero sen maksamisajankohtana voi olla jopa 50 %.

Tämä epäsymmetria vaikuttaa esimerkiksi Tanskassa asuviin sairaalatyöntekijöihin, jotka käyvät Ruotsin puolella töissä ja joilla on eläkejärjestelmä sekä työehtosopimus; pieni vähennys-/huomiotta jättämisoikeus eläkemaksun suorittamisajankohtana ja huomattavasti korkeampi verotus eläkettä maksettaessa.

Eläkemaksut

Pohjoismaisittain ongelmia ei ole pelkästään eläkkeiden verotuksessa, vaan myös eläkemaksujen suorittamisessa eläkejärjestelmään.

Eläkejärjestelmä, johon työntekovaltion lainsäädännön mukaan eläkemaksut maksetaan verovapaasti/vähennyskelpoisesti, voi muuttua työntekijän asuinvaltiossa maksuajankohtana verotettavaksi samalla tavalla kuin palkkatulo. Tämä tarkoittaa ajan myötä sitä, että eläkettä itse asiassa verotetaan kaksinkertaisesti – asuinvaltiossa eläkemaksun suoritusajankohtana ja uudelleen entisessä työntekovaltiossa eläkkeen maksamisen yhteydessä.

Esimerkki

Henkilö asuu Ruotsissa ja työskentelee 45 % työajasta Tanskassa tanskalaisen työnantajan palveluksessa. Loput 55 % hän tekee kotitoimistostaan Ruotsista. Työntekijällä on työnantajansa kautta tanskalainen eläkesäästöjärjestelmä (rateopsparing i pensionsøjemed).

Ruotsin veroviraston kannanotosta 7.7.2011 käy ilmi, että

”työnantajan suorittamaa maksua työntekijän eläkesäästötilille voi Ruotsin lainsäädännön mukaan verrata palkanmaksuun”.

Ruotsin veroviraston kannan mukaan 55 % eläkejärjestelmään maksetuista varoista verotetaan Ruotsissa palkkatulona. Kun eläkettä aikanaan aletaan maksaa, se verotetaan kokonaisuudessaan Tanskassa.

Pohjoismaisen verosopimuksen 18. artiklan nykyisen määräyksen soveltamisen tuloksena – kuten edellä oleva esimerkki osoittaa – rajatyöntekijöitä saatetaan verottaa kaksinkertaisesti.

Vaikka esimerkissä otettaisiin ruotsalaiselle työntekijälle ruotsalainen eläkevakuutus, se johtaisi ajan mittaan kaksinkertaiseen verotukseen päinvastaisessa järjestyksessä, koska Tanska ei verotuksellisesti tunnusta Ruotsin eläkejärjestelmiä vähennyskelpoisiksi (huomiotta jättämisoikeus). Tässä tapauksessa Tanska perisi 45 % veroa eläkemaksusta, ja Ruotsi verottaisi aikanaan maksettavaa eläkettä. Vastaava ongelma voi esiintyä myös silloin, kun työntekijä asuu Suomessa tai Norjassa ja hänen eläkekertymänsä on toisessa Pohjoismaassa, tai tilanteessa, jossa työtekijälle on karttunut eläkettä Suomessa tai Norjassa, joista kummassakaan hän ei asu.

Eläkekarttuman tuoton verotus

Ruotsin ja Tanskan eläkejärjestelmässä olevien varojen tuotosta peritään veroa, jonka eläkelaitos yleensä maksaa. Norjassa ja Suomessa eläkejärjestelmässä olevien varojen tuotosta ei lähtökohtaisesti makseta veroa.

Tästä voi syntyä ongelma silloin, kun henkilö asuu Ruotsissa ja käy päivittäin töissä Tanskassa (rajoitetusti verovelvollinen Tanskassa). Hän ei ole verovelvollinen Tanskassa tanskalaisen eläkejärjestelmän tuotosta. Sen sijaan hänen on maksettava veroja Ruotsiin tanskalaisen eläkejärjestelmän tuotosta.

Yhteenlaskettuna tämä ei kiristä verotusta. Hallinnollisesti se tuo kuitenkin paljon hankaluuksia rajatyöntekijälle, koska tanskalainen eläkelaitos ei hoida asiaa. Työntekijä joutuu itse itse ilmoittamaan eläkevarojen tuoton Ruotsiin antaessaan veroilmoituksensa.

Tästä koituu myös taloudellisia rasitteita, koska veroja ei pidätetä kertyneestä eläkkeestä kuten sekä Tanskassa että Ruotsissa, vaan rajatyöntekijän on maksettava ne omista varoistaan.

Sosiaalilainsäädännön perusteella maksettavat etuudet

Kun henkilö saa sosiaalilainsäädännön perusteella etuuksia – esim. sairauspäivärahaa – summa mukautetaan yleensä maksajavaltion verosääntöihin.

Tässä haasteena on tilanne, jossa työntekijälle maksetaan työntekovaltiosta esimerkiksi sairauspäivärahaa tai vastaavaa.

Kun palkkatuloista peritään vero lähtökohtaisesti vain työnantajan kotivaltiossa, sosiaalilainsäädännön perusteella maksetuista etuuksista peritään vero myös asuinvaltiossa hyvitysmenetelmää soveltaen. Tässä tilanteessa veroa maksetaan enemmän, jos asuinmaan veroaste on maksajavaltion veroastetta korkeampi.

Øresunddirektin kotisivulla olevalla verolaskurillalaskettu esimerkki
https://www.oresunddirekt.dk/dk/jeg-har-faaet-arbejde-i-sverige/skat-og-fradrag/skatteberegner

Gunnar asuu Tanskassa, työskentelee tavallisesti Ruotsissa ja on kokopäiväisesti sairauslomalla. Hän maksaa työstään veroa Ruotsiin ja kuuluu Ruotsin sosiaalivakuutuksen piiriin. Ruotsin kuukausittain maksamasta 26 000 Ruotsin kruunun sairauspäivärahasta hän maksaa veroa sekä Ruotsissa että Tanskassa. Ruotsin tulovero (SINK) 20 % (noussut sittemmin 25 %:iin) hyvitetään tanskalaisesta verosta, joka on 44 %. Koska Tanskan vero on korkeampi kuin Ruotsin, hän saa kuukaudessa käteen 5 300 Ruotsin kruunua vähemmän kuin jos hänen sairauspäivärahansa verotettaisiin ainoastaan Ruotsissa.

Esteen laajuus

Edellä mainittu on iso ongelma hyvin monelle toisessa Pohjoismaassa työskentelevälle, koska sillä saattaa olla hyvin suuri vaikutus heidän yksityistalouteensa. Tämä koskee erityisesti ryhmiä, jotka elävät ensisijaisesti julkisen eläkkeen, sairauspäivärahojen ja vastaavien varassa.

Monet ovat joutuneet pulaan erityisesti sen jälkeen, kun pohjoismaisen verosopimuksen 18 artikan veronhuojennusmenettelyä muutettiin vuonna 2009.

Ratkaisu

Eläkkeitä koskeva kansallinen lainsäädäntö on laaja ja usein melko monimutkainen. Sen vuoksi pohjoismaalaisten on vaikea tulkita sitä. Tässä suositetaan yksinkertaista ratkaisua monimutkaiseen asiaan sen varmistamiseksi, että toisissa Pohjoismaissa työskentelevät eivät joutuisi vaikeuksiin. Konkreettisesti suositetaan seuraavaa:

Eläkemaksut toisten Pohjoismaiden eläkejärjestelmiin tunnustetaan vastavuoroisesti vähennyskelpoisiksi.
Eläkevarojen tuottoa verotetaan ainoastaan sen maan lainsäädännön mukaan, jossa eläkejärjestelmä sijaitsee.
Lähdevaltio perii maksettavasta eläkkeestä veroa samalla kun eläke vapautetaan verosta asuinvaltiossa (sovelletaan vapautusmenetelmää). Näin toimitaan, vaikka toinen Pohjoismaa olisi tehnyt vähennyksen. Koska verotus tapahtuu aina lähtömaassa, ei ole vaaraa ”kaksinkertaisesta verottamatta jättämisestä”.
Edellä mainitun periaatteen tulee koskea myös sosiaalilainsäädännön perusteella maksettavia etuuksia. Toisin sanoen etuuksia tulee verottaa vain siinä maassa, joka etuuden maksaa.

Edut kansalaisille ja yrityksille

Pohjoismaalaiset työntekijät hyötyvät tästä siten, ettei heillä enää ole vaaraa joutua maksamaan korkeampaa veroa kuin kollegat, jotka asuvat ja työskentelevät samassa maassa. Näin ollen valtioiden toisistaan poikkeavat säädökset eivät enää vaarantaisi kannustinten katoamista eläkkeen kartuttamiselta, jolloin varat saatettaisiin maksaa palkkatulona. Samalla niiden pohjoismaalaisten, jotka asuvat ja työskentelevät eri maassa, on helpompi navigoida lakipykälien keskellä ja saada talouteensa turvaa.

Jos maa, jossa eläkejärjestelmä on perustettu, saa verotusoikeuden eläkekertymän tuottoon, tuoton verotus kiristyy niiden työntekijöiden kohdalla, jotka kuuluvat tanskalaisten eläkejärjestelmien piiriin mutta asuvat muualla, koska Tanskassa ei nykyisellään ole oikeusperustaa veron perimiseksi järjestelmän tuotosta toisessa Pohjoismaassa asuvalta. Toisaalta verotus yhdenmukaistuisi Tanskassa asuvien kanssa.

Edellä mainittujen eläkejärjestelmiä koskevien hyötyjen lisäksi ratkaisuehdotus poistaa myös haasteen, joka liittyy sosiaalilainsäädännön mukaisten etuuksien korkeampaan verotukseen niissä tapauksissa, joissa veronmaksaja asuu muussa kuin maksajavaltiossa.

Ratkaisuehdotus poistaa lisäksi tanskalaisia eläkejärjestelmiä koskevan haitan, joka syntyy eläkemaksun suorittamisen yhteydessä pidätettävästä veroluonteisesta työmarkkinamaksusta (AM-bidrag), jota ei kuitenkaan lasketa veroksi työntekijän asuinvaltiossa eläkettä nostettaessa.

Vaikutukset Pohjoismaille

Huomautuksessa Tanskan aloitteesta tehtyyn lakiehdotukseen käytännön muuttamisesta 4. huhtikuuta 2008 todetaan, että muutos, jonka myötä eläkkeitä ym. voidaan verottaa myös vastanottajan kotimaassa, johtaisi ajan myötä kasvaviin verotuloihin, joiden määrä riippuu Tanskaan asumaan jäävien tai muualta Pohjolasta eläketta saavien määrästä sekä Tanskan ja kyseisen Pohjoismaan verotuksen välisestä erosta. Verotulojen arvioidaan kuitenkin jäävän vaatimattomiksi. Mikäli palattaisiin ratkaisuehdotuksen osalta ainoastaan lähtömaassa kannettavaan veroon, tuloksena olisi yhtä lailla vaatimaton verotulojen menetys.

Mitä tulee edellä kuvattuun ajan mittaan toteutuvaan kaksinkertaiseen verotukseen, ts. tilanteisiin, joissa eläkekarttumaa verotetaan sekä eläkemaksun suorittamisen että eläkkeen nostamisen yhteydessä, verotuloista keskusteleminen ei liene relevanttia, sillä tarkoituksena tuskin on hyvinvointijärjestelmien rahoittaminen rajatyöntekijöiden eläkesäästöjen kaksinkertaisella verotuksella.

Verotulot eivät voi myöskään olla syy siihen, että sosiaalilainsäädännön nojalla maksettavia etuuksia verotetaan Pohjoismaissa kireämmin siksi, että ao. henkilö asuu toisessa Pohjoismaassa.

Lyhyesti sanottuna vuonna 2009 tehty muutos on johtanut epätarkoituksenmukaiseen verotukseen – on syntynyt haittaa samalla kun veronmaksajien ja viranomaisten hallinnollinen taakka on kasvanut.

Eläkkeiden ym. vastavuoroinen tunnustaminen ja järjestelmä, jossa vain lähtömaa verottaa, helpottaisi merkittävästi veroviranomaisten hallinnollista työtä, koska enää ei olisi tarpeen arvioida ulkomaisen järjestelmän laatua suhteessa kansalliseen lainsäädäntöön, eikä poikkeuksia koskevien edellytysten toteutumista ym.