Lyhyesti ilmaistuna analyysi siis osoittaa, että nykyinen verosopimus ja muu verolainsäädäntö aiheuttaa useita erilaisia haasteita työvoiman liikkuvuudelle. Monimutkainen lainsäädäntö, jossa on useita kansallisia ja kahdenvälisiä erityisääntöjä pitkin poikin, vaikeuttaa yritysten ja kansalaisten navigointia säännösten sisällä ja saattaa tietyt ryhmät verotuksellisesti epäedulliseen asemaan.
Kaiken kaikkiaan edellä mainittu vaikuttaa siten, että pohjoismaalaiset eivät mielellään lähde töihin toiseen Pohjoismaahan, ja yritykset epäröivät toisessa Pohjoismaassa asuvien työntekijöiden palkkaamista. Toisin sanoen edellytykset luoda integroidut työmarkkinat, joilla on mahdollisimman suuri liikkuvuus, ovat huonot.
Kansalaiset voivat kokea haasteita sekä palkan, eläkkeen että sosiaalilainsäädännön alaisten etuuksien verotuksessa, riippuen yksittäisen ihmisen tilanteesta. Parhaassa tapauksessa on kyse vain hallinnollisesta taakasta. Pahimmassa tapauksessa on kyse (usein ennakoimattomasta) kireämmästä verotuksesta verrattuna siihen, että asuisi ja työskentelisi samassa Pohjoismaassa.
Yritykset kokevat haasteita ennen kaikkea vaatimuksissa, jotka koskevat verovelvollisuutta useassa maassa ja/tai yhden ja saman työntekijän palkanmaksun rekisteröintiä ja käsittelyä monessa maassa. Tällä voi olla isoja hallinnollisia ja taloudellisia vaikutuksia yksittäiseen yritykseen, mikä ei varsinaisesti houkuttele palkkaamaan toisen Pohjoismaan kansalaista ja/tai antamaan tämän tehdä hybridi- ja etätöitä. Yritysten haasteet vaikuttavat näin ollen myös kansalaisten liikkuvuuteen ja mahdollisuuksiin.
Seuraavassa esitellään raportin tärkeimmät päätelmät ja yleiset suositukset. Sen jälkeen esitellään neljä keskeistä ongelma-aluetta ja suositukset yksityiskohtaisesti.