ONGELMA-ALUE 2

Toisessa Pohjoismaassa olevat työnantajat voivat monessa tapauksessa joutua pidättämään veron ja ilmoittamaan palkkatiedot useaan maahan yhden ja saman työntekijän palkan osalta. Tämä tarkoittaa, että yritykset ovat vaarassa joutua rekisteröitymään työnantajaksi kyseiseen maahan, mikä tuo mukanaan suuren hallinnollisen lisätaakan. Hallinnollinen lisätaakka voi rajoittaa kiinnostusta palkata työntekijä toisesta Pohjoismaasta ja antaa tälle etätyömahdollisuus. Näin ollen este rajoittaa pohjoismaalaisten liikkuvuutta ja mahdollisuuksia sekä yritysten mahdollisuuksia rekrytoida työntekijöitä.

Ruotsissa asuva työntekijä työskentelee osittain Ruotsissa olevasta asunnostaan mutta myös Tanskassa tanskalaiselle (viralliselle) työnantajalleen. Koska myös Norja kuuluu työntekijän vastuualueeseen, työ edellyttää, että hän työskentelee osittain konserniyhtiön tiloissa Oslossa. Konserniyhtiötä pidetään Norjan lainsäädännön mukaan taloudellisena työnantajana.

Päätelmä: Tanskalaisten virallisten työnantajien on Tanskassa olevien työnantajavelvollisuuksien lisäksi rekisteröitävä itsensä työnantajiksi Norjaan ja Ruotsiin, pidätettävä vero ja ilmoitettava palkkatulot siitä osasta työtä, joka on fyysisesti suoritettu  Norjassa ja Ruotsissa.

Toisessa Pohjoismaassa olevat työnantajat voivat monessa tapauksessa joutua pidättämään veron ja ilmoittamaan palkkatiedot useaan maahan yhden ja saman työntekijän palkan osalta. Yritys voi tehdä tämän vain, jos se rekisteröityy työnantajaksi kyseiseen maahan, mikä tuo mukanaan suuren hallinnollisen lisätaakan.

Toisesta Pohjoismaasta olevalle yritykselle tulee työnantajan velvollisuuksia Tanskassa, mikäli kyseisellä yrityksellä arvioidaan olevan Tanskassa kiinteä toimipaikka, vrt. luku kiinteästä toimipaikasta edellä.

Ruotsin ja Norjan lainsäädäntö menee kuitenkin vielä pidemmälle. Siellä ulkomaisille yrityksille tulee rekisteröitymisvelvollisuus heti, kun ne palkkaavat työntekijän, joka asuu Ruotsissa tai Norjassa ja työntekijä suorittaa osan työstään kotitoimistossa. Suomessa ulkomaisen työnantajan on ilmoitettava kuukausittain palkanmaksu suomalaiseen tulorekisteriin.

Luvun lopussa kuvaillaan yksityiskohtaisemmin eri Pohjoismaiden lainsäädäntöä ja käytäntöjä.

Rekisteröintivelvollisuus muodostaa esteen joustavalle etätyöpaikalle silloin, kun ei tarvita fyysistä läsnäoloa toimistossa. Lainsäädäntö muodostaa myös vakavan esteen integroiduille työmarkkinoille, koska pohjoismaiset työnantajat voivat sen perusteella päättää olla palkkaamatta toisessa Pohjoismaassa asuvia henkilöitä. Tämä koskee erityisesti pieniä yrityksiä, joilla ei ole talous-/palkkahallintoyksikköä tai resursseja hallinnoida ylimääräisiä velvoitteita silloin, kun palkat ja etuudet tulee laskea ulkomaan lainsäädännön mukaan.

On vaikeaa arvioida esteen laajuutta, koska ei ole olemassa lukuja siitä, kuinka moni työntekijä työskentelee rajan yli esim. asunnostaan käsin tai kuuluu myös toisessa Pohjoismaassa olevaan konserniyhtiöön.

Suositetaan, että jatkossa tulot ilmoitetaan ja ennakonpidätys tehdään vain työnantajan kotivaltiossa, jotta työnantaja ei enää ole vaarassa joutua hallinnoimaan usean valtion lainsäädäntöä saman palkkatulon osalta – mukaan lukien eri verotusajankohdat, työsuhde-etujen verotusarvo, ilmoitusvelvollisuudet, veron pidättäminen jne.

1.1.1998 voimaan tulleen pohjoismaisen TREKK-sopimuksen tavoitteena oli nimenomaan se, että ennakonpidätys toimitetaan vain yhdessä maassa. Siihen tarkoitukseen on laadittu kaksi lomaketta, NT1 ja NT2. Lomakkeet mahdollistavat sen, että eri maissa olevat työntekijä ja työnantaja voivat pyytää verotuksen toimittamista kokonaisuudessaan joko asuinvaltiossa tai työntekovaltiossa (jos työpaikka on toisessa Pohjoismaassa).

TREKK-sopimusta ehdotetaan täydennettävän ottamalla käyttöön laajennettu NT3-lomake tilanteessa, jossa työnantajan kotivaltio on muu Pohjoismaa kuin se, jossa työntekijä asuu. Pohjoismainen työnantaja, jonka työntekijän asuinpaikka on toisessa Pohjoismaassa, voi pyytää NT3-lomakkeella koko työtulon ilmoittamista ja verojen pidättämistä työnantajan kotivaltiossa. Vuoden lopussa mahdollinen vero maksetaan työntekijän asuinvaltiolle. Menettely yksinkertaistaisi työnantajien hallinnollista työtä ja varmistaisi, ettei kaksinkertaista verotusta pääse tapahtumaan. Samalla se varmistaisi, että työnantajan kotivaltio ja työntekijän asuinvaltio saavat oikeat verotulot. Hyväksytyllä NT3-lomakkeella työnantaja vapautuisi myös rekisteröinti- ja ilmoitusvelvollisuuksistaan työntekijän asuinvaltiossa.

Mainitut asiat vaativat kuitenkin nykyisen TREKK-sopimuksen hallinnoinnin kehittämistä, koska monissa tapauksissa veroilmoitusten läpikäynti ja veron siirtäminen maiden välillä sekä mahdollisten veronpalautusten tai jäännösverojen laskeminen vie aivan liian kauan. Prosessin helpottamiseksi Pohjoismaiden veroviranomaiset voisivat harkita yhteisen sähköisen kalenterin käyttöönottoa. Työntekijä voi rekisteröidä kalenteriin, missä maissa työ on suoritettu. Siten veroviranomaiset saavat ne tiedot, joita veroilmoitusten käsittelyyn tarvitaan.

Ehdotetaan, että samaa menettelyä käytetään niissä tapauksissa, joissa työntekijä on palkkatulostaan verovelvollinen useammassa kuin kahdessa Pohjoismaassa. Verovelvollisuus useammassa kuin kahdessa maassa ei ole epätavallista, kun henkilö on pohjoismaisessa työssä tai esimerkiksi asuu Ruotsissa ja hänellä on tanskalainen työnantaja (virallinen työnantaja) mutta suorittaa osan työstään Norjassa esimerkiksi konserniyhtiölle (taloudellinen työnantaja). Kun työnantaja lähettää ehdotetun NT3-lomakkeen, Norjan ja Ruotsin viranomaiset saavat tiedon siitä, että palkkatiedot ilmoitetaan Tanskassa ja että koko palkkatulosta peritään lähdevero Tanskassa. Palkkatulo jaetaan sen jälkeen verotettavaksi sähköiseen kalenteriin ilmoitettujen tietojen perusteella sen mukaan, miten työntekijän työpäivät jakautuvat eri maiden välillä.

Yksityisen työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden lisäksi ratkaisuehdotuksen pitäisi kattaa myös työsuhteiset taiteilijat ja urheilijat

Ehdotuksessa ei oteta huomioon niitä tapauksia, joissa maksu menee artistin perustamalle yhtiölle tai agentille. Keskiössä ovat artistit ja urheilijat, jotka ovat yksityisen toimijan palveluksessa toisessa Pohjoismaassa, kuten oopperassa tai jalkapalloseurassa.

sekä julkisyhteisöjen palveluksessa olevat työntekijät.

Pohjoismaisten yritysten kannalta on helpompaa ja houkuttelevampaa palkata muista Pohjoismaista, koska työnantaja ei enää ole vaarassa joutua hallinnoimaan kahden tai useamman valtion lainsäädäntöä saman palkkatulon osalta – mukaan lukien eri verotusajankohdat, työsuhde-etujen verotusarvo, ilmoitusvelvollisuudet, ennakonpidätys jne.

Lisäksi suositettu ratkaisu vahvistaa pohjoismaisten työntekijöiden liikkuvuutta. He voivat näin helpommin ottaa töitä muista Pohjoismaista (myös mikäli he esimerkiksi haluavat tehdä osan työstä etänä kotitoimistosta).

Pohjoismaisesta näkökulmasta nykyisiä rekisteröitymisvelvoitteita ei voida perustella verotuloilla, joita saadaan asunnostaan käsin tai muissa Pohjoismaissa työskenteleviltä työntekijöiltä. Valtiot saavat nimittäin niille kuuluvat verot pohjoismaisen verosopimuksen, työntekijän veroilmoituksen sekä veron kantoa ja siirtoa koskevan pohjoismaisen sopimuksen (TREKK-sopimus) kautta. Kun veronpalautuksia ei makseta työnantajan kotivaltiossa ennen kuin mahdollinen jäännösvero on suoritettu asuinvaltiossa, torjutaan samalla veronkiertoa. Suositettu ratkaisu ei toisin sanoen vaikuta yksittäisten valtioiden verotuloihin.

Mikäli pohjoismaista TREKK-sopimusta päivitetään edellä esitetyn mukaisesti, viranomaisten hallinnollinen työ helpottuu rajatyöntekijöiden osalta.

Seuraavassa kuvataan yksittäisten Pohjoismaiden lainsäädäntöä ja käytäntöjä, jotka koskevat kyseisessä maassa asuvien työntekijöiden palkanmaksun rekisteröintivaatimuksia.

Ruotsi otti 1.1.2021 lainsäädännössään käyttöön käsitteen ”taloudellinen työnantaja”. Lainsäädäntö ei itsessään ole ongelmallinen. Yhdellä osa-alueella uudella lainsäädännöllä on kuitenkin ollut iso vaikutus pohjoismaisiin työnantajiin.

Uuden lainsäädännön ongelmakohta on se, että ulkomaisilla – mukaan lukien pohjoismaisilla – työnantajilla, jotka maksavat kuukausittain palkkaa Ruotsissa asuvalle työntekijälle, on ennakonpidätys- ja ilmoitusvelvollisuus Ruotsiin siellä suoritetusta työstä maksettavasta palkkatulosta, myös silloin kun kyse on kotitoimistosta käsin tehtävästä työstä. Jotta tämä voidaan panna täytäntöön, tanskalaisen, norjalaisen tai suomalaisen yrityksen on rekisteröidyttävä työnantajaksi Ruotsin verovirastoon. Palkka ja etuudet lasketaan Ruotsin lainsäädännön mukaan sen perusteella, montako päivää kyseinen työntekijä työskentelee Ruotsissa tiettynä kuukautena.

Norjassa on vastaavat määräykset kuin Ruotsissa. Niiden mukaan ulkomaisella yrityksellä, jolla on osittain Norjassa olevasta kotitoimistostaan työskentelevä työntekijä, on velvollisuus rekisteröityä Norjaan ja ilmoittaa palkkatulo sekä maksaa ennakkovero Norjan veroviranomaisille.

Tällä hetkellä ulkomaisella työnantajalla on ilmoitusvelvollisuus Suomessa siinä tapauksessa, että sen työntekijät tekevät etätöitä Suomessa sijaitsevasta kotitoimistosta.

Tanskassa työnantajavelvollisuudet riippuvat siitä, onko ulkomaisella työnantajalla verotuksellinen kiinteä toimipaikka Tanskassa – esimerkiksi kotitoimiston takia. Ellei verotuksellista kiinteää toimipaikkaa ole Tanskassa, ulkomaisella työnantajalla ei ole mitään velvollisuutta ilmoittaa palkkatuloa tai pidättää veroa. Työntekijän tulee kuitenkin tässäkin tapauksessa ilmoittaa itse – veroilmoituksensa kautta – se osa palkkatulostaan, josta hän on verovelvollinen Tanskassa.