Suositusalue | Erityiset suositukset |
Yleiset suositukset |
Politiikat ja suunnittelu | Pohjoismaisilla kaupungeilla ja muilla kunnilla on pitkät perinteet kaupunkien viherryttämisessä. Kaupunkien tiivistymisen, ilmastonmuutoksen ja biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen vuoksi tämä perinne on kuitenkin uhattuna, koska vaarana on, että kaupunkialueista tulee vähemmän vihreitä ja siten myös haavoittuvampia ja vähemmän asumiskelpoisia ja terveitä. Tietoisuutta tästä riskistä on lisättävä ja sen torjumiseksi on ryhdyttävä toimiin. Edellä mainittuun liittyen on tärkeää varmistaa, että viheralueita ja puita ei poisteta kaupunkien elvyttämisohjelmissa tai tihentämisstrategioissa, jotka toteutetaan kaupunkien houkuttelevuuden lisäämiseksi ja sosioekonomisesti haavoittuvien alueiden turvallisuuden tukemiseksi. Uudisrakentamisessa on tarjottava riittävästi latvuspeittävyyttä ja viheralueita, jotta vältetään haavoittuvien asuinalueiden syntyminen tulevaisuudessa. Ilmastonmuutos ja ennustettu lämpimämpi, kuivempi ja kosteampi ilmasto sekä äärimmäisten sääilmiöiden yleistyminen vaikuttavat pohjoismaisiin kaupunkeihimme, ja alueet, joilla ei ole puita ja viheralueita, ovat alttiimpia ja haavoittuvampia. Sosioekonomisten hyötyjen maksimoimiseksi puut on sisällytettävä laajempaan kaupunkisuunnittelu- ja kehityspolitiikkaan. Puiden istutusaloitteet olisi sovitettava yhteen asumis-, liikenne- ja kansanterveysstrategioiden kanssa suuremman vaikutuksen saavuttamiseksi. Lapset, vanhukset, sairaat tai muuten haavoittuvassa asemassa olevat tarvitsevat erityisesti vihreää infrastruktuuria ja korkealaatuisten julkisten viheralueiden läheisyyttä, osittain siksi, että he ovat herkempiä ilmansaasteiden ja kuumuuden vaikutuksille, ja osittain siksi, että he viettävät usein suuren osan ajastaan lähellä kotiaan tai erilaisia laitosympäristöjä. On kuitenkin huomattava, että pohjoismaisissa kaupungeissa ei useinkaan ole tavanomaista yhteyttä asuinalueiden suuremman haavoittuvuuden ja vähäisemmän vihreyden välillä. 3+30+300-periaatteen täytäntöönpanoa olisi tarkasteltava laajemmassa kansainvälisessä ja kansallisessa poliittisessa kontekstissa. Esimerkiksi Euroopan unionin uusi luonnon ennallistamista koskeva laki asettaa vähimmäisvaatimukset kaupunkien puiden latvuspeittävyydelle ja julkisten viheralueiden osuudelle.
|
Rahoitus ja investoinnit | Julkiset investoinnit kaupunkimetsätalouteen sekä yksityisten maanomistajien kannustimet puiden istuttamiseen ja hoitamiseen ovat ratkaisevan tärkeitä. Kaupungit voivat ottaa käyttöön verohelpotuksia tai avustuksia viherryttämistoimiin. Vaikka hankkeessa ei käsitelty erityisesti rahoitusta ja investointeja, ei ole epäilystäkään siitä, että järkevät kaupunkimetsätalousohjelmat ja kaupunkien viherryttämisohjelmat edellyttävät riittävästi varoja, myös pidemmän aikavälin hoidossa.
|
Puiden suojelu ja hoito | Meidän on säilytettävä ja hoidettava olemassa olevia puita kaupunkimaisemassa. Tämä on erityisen tärkeää vanhemmille puille, koska ne tarjoavat enemmän ekosysteemipalveluja kuin pienemmät puut. Rakentamisen lähellä oleville katu- ja kaupunkipuille tulee tehdä suojelutoimenpiteitä sekä ylä- että alapuolella, jotta puut voivat ikääntyä ja tarjota enemmän ekosysteemipalveluja. Tärkeät puut, jotka tarvitsevat juurivyöhykkeen kunnostamista ja soveltuvat siihen olemassa olevien kaupunkipuiden kasvuolosuhteiden parantamiseksi, olisi tunnistettava ja hoidettava asianmukaisesti. Pohjoismaisten kuntien tulisi suunnata enemmän resursseja puukantojensa kartoittamiseen ja seurantaan. Mitä enemmän tietoja kerätään, sitä parempia puiden monimuotoisuutta koskevia käytäntöjä ne voivat tuottaa ja ottaa käyttöön.
|
Puiden istutus ja perustaminen | Sitä, että istutetaan vain mahdollisimman paljon puita riippumatta siitä mihin tai mitä lajeja, tulisi välttää. On tärkeää ottaa huomioon esimerkiksi tulevat ilmasto-olosuhteet ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvät huolenaiheet. Puita istutetaan pitkällä aikavälillä siten, että niiden välissä on runsaasti tilaa kasvaa isoksi puuksi. Parempi olla muutama hyvä puu, joiden on oikeasti mahdollista kasvaa vanhemmiksi ja isommiksi kuin monilla pienemmillä puilla. Varmista, että istutat erilaisia lajeja kestävän ja joustavan kaupunkimetsäpeittävyyden saavuttamiseksi.
|
Puiden monimuotoisuus, mukaan lukien kotoperäisten ja eksoottisten lajien käyttö | Pyrkimys monimuotoisempaan puukantaan on tärkeää ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen kannalta. Kaikissa pohjoismaisissa kunnissa ei tällä hetkellä ole riittävän monimuotoista kaupunkimetsää, ja ne ovat siten alttiita ilmastonmuutokselle, nykyisille ja uusille tuholaisille ja taudeille ja vastaaville. Puiden monimuotoisuutta voidaan lisätä istuttamalla kaupunkiin uusia lajeja yleisempien lajien sijaan esimerkiksi lajien soveltuvuuden perusteella tulevaisuuden ilmastoskenaarioissa. Lisäksi puulajien sisällä monimuotoisuus tekee populaatioista vähemmän alttiita ympäristön muutoksille ja lisää niiden sopeutumiskykyä. Monimuotoisuuteen liittyy myös hyvä ikäjakauma kaupunkimetsissä, jotta terve latvus voidaan säilyttää. Puistoissa ja metsissä lahopuut voivat myös tukea luonnon monimuotoisuutta. Monimuotoisuus on tärkeää myös ekosysteemin karhunpalvelusten, kuten siitepölyallergeenien, lieventämiseksi, ja puiden monimuotoisuus on hyväksi eri lajeista riippuvaisen kasviston, eläimistön ja sienten monimuotoisuudelle. Lisäksi puiden valinnassa tulisi ottaa huomioon sekä puiden positiiviset että haastavammat ominaisuudet, myös pidemmällä aikavälillä. Olisi varmistettava, että uudet puut valitaan paitsi nykyisen ilmaston myös tulevan ilmaston kannalta. Istutettavien koristepuiden määrää tulisi vähentää varjopuiden hyväksi, sillä puiden viilentävät ja muut ilmastovaikutukset ovat nousseet etusijalle. Eksoottisten puiden käyttö on suoritettava erittäin huolellisesti. On erittäin tärkeää olla varovainen sen riskin suhteen, että tulokaslajeja tuodaan sinne, missä ne voivat levitä ja kilpailla paikallisen kasviston ja elinympäristöjen kanssa. Muiden kuin kotoperäisten kasvien käyttö voi myös vaikuttaa pölyttäjäyhteisöihin.
|
Yhteisön sitoutuminen | |
3+30+300-periaatteen erityiset suositukset |
Yleinen 3+30+300-lähestymistapa ja käyttöönotto | On tärkeää laatia selkeä, pitkän aikavälin visio kunnan puista ja viheralueista (tai eri mittakaavassa) ja katsoa sitten, miten 3+30+300 voi auttaa sinua toteuttamaan tämän vision. Tämä periaate on hyvä lähtökohta, koska sillä on kunnollinen näyttöpohja, sitä testataan ja otetaan käyttöön yhä enemmän ja se toimii kansainvälisenä vertailukohtana. Lisäksi se tarjoaa yksinkertaisen mittarin tai ohjeen, jossa yhdistyvät näkyvän vihreän, ympäröivän vihreän ja vapaa-ajan vihreän merkitys. 3+30+300 on aina integroitava laajempaan politiikan ja suunnittelun kontekstiin muiden ohjeiden, mittareiden jne. kanssa. 3+30+300 ei koske vain puiden ja viheralueiden suunnitelmia ja politiikkoja. Yritä integroitua suunnitelmiin ja politiikkoihin, jotka koskevat terveyttä, ilmastotoimia, biologista monimuotoisuutta, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, koulutusta jne. Työskentele kuitenkin kontekstikohtaisesti ja katso, mikä on realistista ja toivottavaa. Mieti, kuinka tarkoituksenmukaista 3+30+300-periaatteen käyttöönotto on paikallisissa olosuhteissa. Joissakin tapauksissa puiden lisäämistä alueille voidaan pitää vähemmän tarkoituksenmukaisena ja ristiriitaisena esimerkiksi paikallisten elinympäristöjen kanssa. Älä unohda paikallisia yhteisöjä ja heidän toiveitaan. Etsi tapoja sitouttaa heidät 3+30+300-periaatteen toteuttamiseen. Ei pidä vaatia, että uusi kehitys on alusta alkaen 3+30+300-vaatimusten mukaista, koska se on mahdotonta (ellei kehitys tapahdu alueella, jolla voidaan säilyttää huomattava olemassa oleva kasvillisuus). Puiden kasvaminen vie aikaa. Vaihtoehtoisesti sitä voidaan vaatia 3+30+300-yhteensopivaksi esimerkiksi 20 vuoden kuluttua. Opi muilta, sillä yhä useammat kunnat – myös pohjoismaiset kunnat – saavat kokemusta periaatteen toteuttamisesta. Tehdään kuiluanalyyseja ja asetetaan painopisteet 3+30+300-toteutukselle siellä, missä tarpeet ovat suurimmat, esimerkiksi lastentarhojen, koulujen, hoitolaitosten ja muiden sosiaalisten laitosten läheisyydessä sekä alueilla, joilla lasten ja vanhusten osuus on suuri.
|
Arviointi ja seuranta | On tärkeää tehdä alustava 3+30+300-arviointi kunnastasi, asuinalueestasi tai muusta alueesta. Voit peittää 3+30+300-kartat muilla asiaankuuluvilla kartoilla, kuten tässä raportissa esitetyillä sosiodemografisilla asuinalueen ominaispiirteillä ja ilmastokartoilla, mutta myös esimerkiksi liikkuvuuskartoilla, maanalaisella infrastruktuurilla ja vastaavilla. Kuiluanalyysi kertoo, missä pitää priorisoida ja aloittaa ensin, kun budjetit ovat rajallisia. Kuiluanalyysi voi olla muodoltaan erilainen, ja siinä voidaan keskittyä koko kuntaan, mutta myös tiettyihin asuinalueisiin sekä maankäyttö- tai rakennustyyppeihin (esimerkiksi kouluihin, sairaaloihin ja vanhainkoteihin). Yksittäisten 3-, 30- ja 300-osa-alueiden avulla voit tietää, pitäisikö sinun keskittyä puiston luomiseen, uusien katupuiden luomiseen vai paremman tuen/politiikan luomiseen puille yksityisellä alueella. Jatkotoimena: ajan mittaan voit seurata, ovatko ponnistelusi olleet tehokkaita. Lisäksi voit yhdistää 3+30+300-pisteidesi seurannan eri ekosysteemipalveluihin (tai niiden muutoksiin), kuten viilentämiseen ja kansanterveydellisiin hyötyihin. Erilaiset arviointityökalut, mukaan lukien i-Tree, voivat auttaa tässä ja joskus myös tarjota tietoa taloudellisista kustannuksista ja hyödyistä. On tärkeää huomata, että 3+30+300 tulisi nähdä vähimmäistasona. Tämä on erityisen tärkeää pohjoismaisessa kontekstissa, koska kaupungit saavat yleensä korkeat pisteet yhdestä tai useammasta säännön osasta. Hyvät edellytykset ja pitkä historia kaupunkien viheralueiden säilyttämisessä ja turvaamisessa ovat vahvuus, eikä niitä tule pitää itsestäänselvyytenä. Älä lannistu, vaikka jokin kolmesta osa-alueesta olisi heikompi. Tähän voi olla hyviä syitä, esimerkiksi tiettyjen puulajien korvaaminen toisilla, jotka ovat ilmastokestävämpiä tai toimivampia (ja jotka voivat johtaa esimerkiksi latvuspeittävyyden tilapäiseen vähenemiseen).
|