TASA-ARVONÄKÖKULMA KRIISITIETOON (KORONA)PANDEMIAN AIKANA

ISLANTI, RUOTSI, LATVIA

Kuinka hyvin Ruotsin ja Islannin viranomaiset onnistuivat tavoittamaan maahanmuuttajanaiset COVID-19-pandemian aikana? Saiko ryhmä riittävästi tartunnan leviämistä ja rokotusmahdollisuuksia koskevaa tietoa? Tätä tutkitaan Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteishankkeessa ”Gender-based health inequalities among migrant women during COVID-19 and public health responses in the Nordic countries”.

Hankkeen taustalla on, että pandemia on vaikuttanut suhteettoman paljon sekä ryhmään ”ulkomailla syntyneet henkilöt” että ryhmään ”naiset”. Molemmilla ryhmillä on enemmän diagnosoituja COVID-19 tapauksia, ja näyttää siltä, että viranomaistoimenpiteiden pitkän aikavälin seuraukset vaikuttavat ryhmiin enemmän. Maahanmuuttajien keskuudessa on myös rekisteröity alhaisempi määrä rokotettuja ja suhteellisen suuri määrä kuolleita. Hankkeen johtajan, Islannin Akureyrin yliopiston professori Markus Mecklin mukaan juuri maahanmuuttajanaisten tilanne pandemian aikana on huonosti selvitettyä aluetta.

Hän uskoo, että yksi syy siihen, miksi sekä ryhmä ”maahanmuuttajat” että ryhmä ”naiset” kärsivät pandemian aikana erityisen ankarasti, on se, että monet näihin ryhmiin kuuluvista työskentelevät ammateissa, joissa ei voi välttyä altistamasta itseään riskeille.

– Etätyö ei ole vaihtoehto, jos siivoat, työskentelet tehtaalla tai hoitoalalla, hän sanoo.

Toisena selityksenä, miksi maahanmuuttajat kärsivät erityisen ankarasti, hän mainitsee ahtaat asumisolot ja alhaisemman määrän rokotettuja.

Meneillään olevassa hankkeessa on mukana tutkijoita Islannista, Ruotsista ja Latviasta. He tutkivat, kuinka hyvin Ruotsin ja Islannin viranomaisten kriisitiedotus tavoitti latvialaiset maahanmuuttajat ja erityisesti maahanmuuttajanaiset. Se, miksi ollaan valittu keskittyä juuri latvialaisiin maahanmuuttajiin, johtuu siitä, että ryhmä on suhteellisen suuri sekä Ruotsissa että Islannissa.

Tutkijat haastattelevat hankkeen aikana latvialaisia maahanmuuttajia Islannissa ja Ruotsissa, mutta myös Latviassa asuvia.

– Meitä kiinnostaa, heijastuuko kotimaassa vallitseva tilanne maahanmuuttajien COVID-19- ja rokotusnäkemyksissä, sanoo Markus Meckl.

Mikäli on niin, että kriisiaikoina maahanmuuttajat hankkivat tietoa pääsääntöisesti kotimaistaan, niin hänen mukaansa on Pohjoismaiden viranomaisten otettava tämä huomioon, kun kriisitiedottamista suunnitellaan ja tiedotuskanavia valitaan.

Markus Meckl pitää tasa-arvonäkökulmaa tärkeänä myös kriisitiedossa. Hän ja muut tutkijat selvittävät hankkeen aikana, mikä merkitys sukupuolella on ollut siihen, mistä maahanmuuttajat ovat saaneet tietoa koronaviruksen leviämisestä ja rokotusmahdollisuuksista. 

– Emme tiedä, onko sukupuolten välisiä eroja, mutta sitä voidaan pitää mahdollisena, sanoo Markus Meckl.

Hän uskoo, että Pohjoismaiden viranomaisten on tarkistettava, kuinka hyvin kriisitiedotus onnistui tavoittamaan maahanmuuttajat pandemian aikana, ja mikäli selviää, että maat selviytyivät tehtävästä eri tavalla, on siinä mahdollisuus oppia toisiltaan. Hän toivoo, että heidän hankkeensa tuo mukanaan tietoa tulevaisuutta varten.

– COVID on enemmän tai vähemmän ohi, mutta seuraavassa kriisissä on tavoitettava koko väestö. Se ei ehkä riitä, että tietoa vain käännetään eri kielille, vaan tarvitaan jotain enemmän, hän sanoo.