Luontopohjaiset ratkaisut ovat maailmanlaajuisesti tunnustettu lähestymistapa suurten yhteiskunnallisten haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen hillinnän ja resilienssin lisäämisen, ratkaisemiseksi ilmastonmuutoksen vaikutuksia vastaan samalla vähentäen ympäristön tilan heikkenemistä ja biodiversiteetin vähenemistä. Luontopohjaiset ratkaisut voivat myös vastata muihin yhteiskunnallisiin haasteisiin, kuten katastrofiriskeihin ja niihin valmistautumiseen, vesienhallintaan, taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen, ruokaturvaan, ihmisten terveyteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Huolimatta merkittävistä ponnisteluista luontopohjaisten ratkaisujen toteuttamisessa ja niiden vaikutusten dokumentoinnissa, menetelmä on edelleen alihyödynnetty, ja niiden käyttöä voidaan edistää eri tavoin. A-DVICE-projektissa kirjoitettiin verkkokäsikirjan, joka sisältää neuvoja niiden käytön valtavirtaistamiseksi ohjauskeinojen kautta tutkimalla mahdollisuuksia ja esimerkkejä Pohjoismaissa (Tanska, Suomi, Islanti, Norja, Ruotsi ja autonomiset alueet Färsaaret, Grönlanti ja Ahvenanmaa). Projekti on osa Pohjoismaiden ministerineuvoston luontopohjaisten ratkaisujen ohjelmaa.
Käsikirja ja neuvot perustuvat aiempien Pohjoismaiden luontopohjaisten ratkaisujen ohjelman projektien sekä muiden tutkimusten ja esimerkkien löydöksiin Pohjoismaissa ja projektikumppaneiden näkemyksiin ja kokemuksiin. Lisäksi näkemyksiä ohjauskeinojen kehittämisen esteistä ja mahdollisuuksista kerättiin haastattelujen ja työpajan kautta asiantuntijoiden, mukaan lukien käytännön toimijat, tutkijat, kansalaisjärjestöt ja julkisen hallinnon edustajat, kanssa. Nämä konsultoinnit yhdessä aiempien projektien tulosten kanssa osoittavat, että yleisimmät esteet luontopohjaisten ratkaisujen valtavirtaistamiselle ovat rahoitusvaihtoehtojen vähäinen määrä, heikko poikkisektorinen yhteistyö, vaihteleva tieto niiden vaikutuksista, strategisen vision puute ja hallinnolliset käytännöt, jotka eivät ole mukautettuja varsinaisiin sovelluksiin. Toisaalta olemassa olevissa ohjauskeinoissa on jo monia positiivisia aloitteita ja mahdollisuuksia luontopohjaisille ratkaisuille. Nämä on sisällytetty esimerkkeinä käsikirjaan, jotta Pohjoismaat voivat oppia toisiltaan.
Verkkokäsikirja on ensisijaisesti suunnattu julkishallinnon päätöksentekijöille, mutta myös yksityinen sektori ja aiheen parissa työskentelevät organisaatiot voivat hyötyä näistä näkemyksistä. Neuvot kattavat erilaisia ohjauskeinoja, mukaan lukien sääntelyyn liittyvät lähestymistavat (kuten lait ja asetukset), markkinapohjaiset ja taloudelliset instrumentit (kuten rahoitusohjelmat), hallinnolliset käytännöt (kuten suunnittelujärjestelmät, strategiat, toimintasuunnitelmat) sekä vapaaehtoiset yhteistyön, tiedon ja tietoisuuden lisäämisen instrumentit kaikilla hallinnon tasoilla. Neuvot on luokiteltu sen mukaan, mihin yhteiskunnalliseen haasteeseen ne voivat vaikuttaa, ohjauskeinon tyyppiin ja hallinnon tasoon. Vaikka yleisiä, poikkileikkaavia neuvoja annetaan, erityiset esimerkit korostavat, kuinka luontopohjaisia ratkaisuja voidaan mukauttaa paikallisiin konteksteihin ja yhteiskunnallisiin haasteisiin. Käsikirjan neuvot kattavat keskeiset ohjauskeinojen kehittämisen näkökohdat:
Koulutus, osaamiskapasiteetin rakentaminen ja tietoisuuden lisääminen. Käsikirjassa korostetaan erityisiä neuvoja ja pohjoismaisia esimerkkejä, kuten urakoitsijoiden ja koneenkäyttäjien koulutus- ja sertifiointiohjelmia, verkkoresurssialustoja, julkisten toimijoiden kapasiteetin rakentamisohjelmia, erityisiä ohjeistuksia toteutukseen ja tapoja nuorten osallistamiseksi aloitteisiin, jotka koskevat luontopohjaisia ratkaisuja.
Rahoitus ja taloudelliset kannustimet. Käsikirjan neuvot korostavat esimerkkejä siitä, kuinka helpottaa yksityistä rahoitusta, korvamerkitä valtion varoja, hyödyntää EU-rahoitusta ja hulevesimaksuja toteuttamisen ja ylläpidon tukemiseksi.
Sidosryhmien osallistaminen ja yhteistyö luontopohjaisten ratkaisujen parissa. Käsikirja tarkastelee esimerkkejä ohjauskeinoista, jotka tukevat sidosryhmien osallistumista koskevia ohjeita, kansalaisiin keskittyviä ohjelmia, monitieteisiä verkostoja ja poikkisektorista yhteistyötä yksityisten toimijoiden kanssa.
Näyttöön perustuva ja mukautuva hallinta. Joitakin pohjoismaisia esimerkkejä tässä käsikirjassa ovat aiheeseen liittyvät arviointikehykset, ekosysteemien ja maankäytön kartoitus, päätöksenteon tukityökalujen edistäminen, kustannus-hyötyanalyysit ja perinteisen tiedon sisällyttäminen.
Ohjauskeinojen integrointi ja poikkisektoriset lähestymistavat. Käsikirjassa tarkastellaan tarkemmin, kuinka luontopohjaiset ratkaisut voidaan integroida maankäytön suunnitteluun kansallisella ja paikallisella tasolla, kuntien väliseen yhteistyöhön, sisällyttämiseen infrastruktuurihankkeisiin sekä ohjauskeinotyökaluihin ja periaatteisiin menetelmien valtavirtaistamiseksi.
Ekosysteemien suojeluun, ennallistamiseen ja kestävään käyttöön ja hallintaan liittyvät ohjauskeinot voivat toimia perustana luontopohjaisten ratkaisujen valtavirtaistamiselle Pohjoismaissa. Käsikirja sisältää ehdotuksia olemassa olevien ohjauskeinojen mukauttamiseksi sekä uusien lähestymistapojen käyttöönotoksi niiden paremman tukemisen varmistamiseksi. Ohjauskeinojen kehittämiseen ja arviointiin käytettävät kriteerit ja standardit ovat hyödyllisiä johdonmukaisuuden varmistamiseksi ja ristiriitaisten säädösten välttämiseksi. Ohjauskeinojen monipuolistaminen eri sidosryhmiin vaikuttamiseksi ja menetelmien integrointi eri aloille on olennaista. Pohjoismaat ovat sitoutuneet useisiin kansainvälisiin ilmasto- ja biodiversiteettisopimuksiin. Paikallisesti luontopohjaisten ratkaisujen käyttöä tukevat ohjauskeinot voivat olla myös tärkeä panos kansainvälisten tavoitteiden ja velvoitteiden saavuttamisessa.