Tasa-arvo on historiallisesti ollut keskeinen asia vahvojen pohjoismaisten hyvinvointiyhteiskuntien kehityksessä. Pohjoismaiset työmarkkinat ovat niin miesten kuin naistenkin korkean työllisyysasteen ja hyvien tasa-arvopoliittisten investointien ansiosta maailman tasa-arvoisimpien joukossa.
Pohjoismaiden koulutusjärjestelmät ja työmarkkinat ovat silti yhä sukupuolittuneet sekä vertikaalisesti että horisontaalisesti. Miehet ovat yliedustettuina johtavissa asemissa, ja naiset ja miehet ovat vahvasti aliedustettuja tai yliedustettuja perinteisissä naisten ja miesten ammateissa. Myös sukupuolten väliset palkkaerot ovat yhä yleisiä pohjoismaisilla työmarkkinoilla, ja naiset tekevät osa-aikatyötä useammin kuin miehet. Myös kodeissa tehtävä palkaton hoivatyö lankeaa yhä kohtuuttomassa määrin naisten harteille, ja naiset pitävät myös suurimman osan perhevapaista.
Erityisen tärkeänä on pidettävä pohjoismaisten yhteiskuntien ja työmarkkinoiden vihreää siirtymää, sillä se saattaa kasvattaa eriarvoisuutta, ellei panosteta aktiivisesti siirtymän oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoisuuteen. Sukupuolittuneista työmarkkinoista ei saa tulla vihreän siirtymän estettä, sillä hyvien ratkaisujen löytämiseen tarvitaan kaikkia kykyjä.
Pohjoismaiden lainsäädäntö tarjoaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville hyvän suojan syrjintää ja erityiskohtelua vastaan sekä työmarkkinoilla että niiden ulkopuolella, ja monet yritykset pyrkivät Pohjoismaissa aktiivisesti inkluusioon ja monimuotoisuuteen. Silti monet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset kohtaavat koulutusjärjestelmässä ja työelämässä ennakkoluuloja, syrjintää ja häirintää. Tämä heikentää mahdollisuuksia ja hyvinvointia työelämässä, pahentaa etenkin nuorten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien taloudellista haavoittuvuutta ja johtaa siihen, että transhenkilöiden tulotaso jää cis-henkilöiden tulotasoa alhaisemmaksi.