KESTÄVÄ POHJOLA
Ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja saastuminen ovat ihmiskunnan suurimpia haasteita. Niihin tulee löytää yhteispohjoismaisia ratkaisuja edistämällä teknologianeutraalisti puhdasta energiatuotantoa, hiilineutraaliutta, luonnon monimuotoisuutta, vahvoja ekosysteemejä sekä kiertotaloutta ja kestävää biotaloutta. Pohjolan on jatkossakin oltava innovaatiovetoisen ja kilpailukykyisen puhtaan siirtymän edelläkävijä maailmassa.
Puhdas siirtymä mahdollistaa muutoksen kohti ympäristön kannalta kestävää taloutta ja kasvua, joka ei perustu luonnonvarojen ylikulutukseen ja fossiilisiin polttoaineisiin. Muutos kohti kestävää kasvua voi tarkoittaa esimerkiksi investointien lisäämistä puhtaaseen energiaan, kiertotalousratkaisujen hyödyntämistä, vähäpäästöiseen liikenteeseen siirtymistä teknistaloudellisesti kestävästi sekä luonnon monimuotoisuuden suojelua ja vahvistamista. Energiasiirtymän mahdollistamiseksi tarvitaan lisääntyvän sähköntuotannon ja -kysynnän ohella myös uusia teknologioita ja innovaatioita. Digitalisaatiolla, osaamisella ja tutkimuksella on tässä merkittävä rooli.
Puhdas siirtymä on merkittävä mahdollisuus Pohjolan maaseutu- ja kaupunkialueille. Maaseutualueet ja syrjäisemmät seudut voivat hyödyntää muutoksen tarjoamia kehittämismahdollisuuksia. Siirtymän edellytyksiin voidaan vaikuttaa niin alueidenkäytön kuin aluekehittämisen keinoin. Puhdas energia mahdollistaa teollisuuden uudistumisen ja myös uudet investoinnit sekä niiden myötä syntyvät uudet työpaikat. Siirtymän mahdollisuudet ovat eri alueilla erilaisia minkä vuoksi alueellisen oikeudenmukaisuuden ja hyväksyttävyyden näkökulmat ovat tärkeitä.
Väestökehitys haastaa sekä kasvavia kaupunkiseutuja että väestöään menettäviä alueita. Hyvän elämän edellytyksiä ja vetovoimatekijöitä on kuitenkin kaikenlaisilla alueilla. Väestöään menettävillä tai syrjäisillä alueilla tarvitaan älykästä sopeutumista, joka voi tarkoittaa jatkuvan väestönkasvun tavoitteesta luopumista. Vetovoiman ja hyvän elämän edellytysten osatekijöiden tunnistaminen ja vahvistaminen koskevat kaikkia alueita, mutta kysymys on merkittävä erityisesti kehitysloukussa olevien alueiden kannalta.
Teollisen hiilenhallinnan (CCUS) merkitys tulee todennäköisesti kasvamaan lähivuosina metsien hiilinielujen ja -varastojen rinnalla. On tarve edistää teollisen hiilenhallinnan ratkaisujen kehittämistä ja käyttöönottoa mukaan lukien bioperäisen hiilidioksidin talteenottoon, varastointiin ja hyötykäyttöön perustuvat ratkaisut. Suomi tulee puheenjohtajuusvuonna syventämään CCUS-alan pohjoismaista yhteistyötä ja edistämään viranomaisten, tutkimuslaitosten ja alan muiden toimijoiden tiedonvaihtoa.
Globaalin puhtaan ja digitaalisen siirtymän odotetaan kasvattavan mineraalisten raaka-aineiden tarvetta, ja alalla nähdään merkittäviä mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Pohjoismaiden vahvuutena on kallioperän runsas mineraalivaranto ja mineraaleihin liittyvä osaaminen. Pohjoismainen mineraaliala voi vastata globaaleihin haasteisiin ja tukea samalla Pohjoismaiden talouden kehitystä. Ympäristönäkökohtien huomioiminen tarjoaa mahdollisuuksia kehittää ja hyödyntää kestävämpiä ratkaisuja sekä Pohjoismaissa että maailmalla.
Pohjoismaisen ruuantuotannon ja biotalouden kestävyyden, resilienssin ja kilpailukyvyn vahvistaminen on tärkeä tavoite. Puheenjohtajuuskaudella edistetään biopohjaisten luonnonvarojen kestävää hoitoa ja käyttöä. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja ilmastonvaikutuksen pienentäminen ovat keskeisiä yhteistyön aiheita tällä sektorilla. Biotalouteen perustuvien elinkeinojen kehitys, maa- ja metsätalous, kalastus ja vesiviljely ovat avainasemassa yhteiskunnan sopeutumisessa ilmastonmuutokseen. Siirtymä kohti kestävämpiä kalatalouden energiaratkaisuja on keskeinen teema puheenjohtajuuskaudella. Yhteistyö uusien proteiinin lähteiden kehittämiseksi luo mahdollisuuksia kilpailukykyiselle ja kestävälle tuotannolle sekä resilienssin vahvistamiselle.
Pohjoismaisessa yhteistyössä etsitään tapoja edistää elintarvikkeiden terveellistä ja kestävää kulutusta kansalliset olosuhteet huomioon ottaen. Tähän liittyy esimerkiksi työ pohjoismaisten ravitsemussuositusten toteuttamiseksi, kuluttajainformaation parantaminen sekä ruokahävikin vähentäminen. Teemat liittyvät tiiviisti ruokajärjestelmien ympäristöllisen, taloudellisen, kulttuurisen ja yhteiskunnallisen kestävyyden parantamiseen, joka on keskeinen aihe kestävän kehityksen tavoitteisiin pyrkimisessä.
Biotalouden resilienssin ja elintarvikehuollon vahvistaminen on saanut aiempaa vahvemman roolin pohjoismaisessa yhteistyössä. Muuttuvaan ilmastoon sopeutuva kilpailukykyinen biotalous vahvistaa osaltaan merkittävästi myös yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Pohjoismaat voivat yhdessä etsiä ratkaisuja kestävän maataloustuotannon ylläpitämiseksi ja vahvistamiseksi globaalien haasteiden keskellä.
Kansainvälisen ympäristö- ja ilmastoyhteistyön edistäminen jatkuu Suomen puheenjohtajuuskaudella. Nykyiset ympäristö- ja ilmastohaasteet ovat suurelta osin rajat ylittäviä ja niiden ratkaisemiseksi tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä ja globaaleja kumppanuuksia. Pohjoismaat toimivat tuloksellisesti kansainvälisissä neuvotteluissa ja vaikuttavat kunnianhimoisten ympäristö- ja ilmastosopimusten toimeenpanoon. Viime vuosina Pohjoismaat ovat esimerkiksi vaikuttaneet aktiivisesti uuden kansainvälisen muovisopimuksen aikaansaamiseksi.
