Poliittiset priorisoinnit

Yhteistyöohjelman poliittiset priorisoinnit kumpuavat Pohjoismaiden yhteisistä haasteista, joihin mailla on tarjota yhteisiä ratkaisuja ja pohjoismaista lisäarvoa.

Pohjoismailla on hyvät edellytykset yhteiskunnallisten haasteiden kohtaamiseen. Mailla on hyvä varhaiskasvatus-, opetus- ja koulutustarjonta sekä korkeasti koulutettu väestö. Maat investoivat koulutukseen ja tutkimukseen suuren osan bruttokansantuotteestaan, ja niillä on korkea-asteen oppilaitoksia, jotka ovat kilpailukykyisiä kansainvälisissä vertailuissa. Pohjola on myös alue, jossa tietoon ja tutkimukseen luotetaan yleisesti hyvin. Kaikki Pohjoismaat osallistuvat aktiivisesti eurooppalaiseen tutkimusyhteistyöhön, niillä on vahvat ja kansainvälisesti laadukkaat tutkimusympäristöt, ja ne suoriutuvat hyvin innovaatiovertailuissa. Pohjolassa on rikas kielellinen monimuotoisuus, ja skandinaavisten kielten yhteinen ymmärtäminen tuottaa Pohjoismaille kilpailuetua muihin alueisiin verrattuna.

Samalla koulutuksessa ja tutkimuksessa on otettava huomioon muitakin näkökohtia. Yhtäältä koulutuksen ja tutkimuksen tehtävänä on edistää tiedon arvostusta, yksilön sivistystä, mielipiteenmuodostusta ja sosiaalistumista. Toisaalta koulutuksen ja tutkimuksen on vastattava yhä enemmän yhteiskunnan tarpeisiin, jotka liittyvät mukautumiskykyiseen työvoimaan. Lisäksi niillä tulisi olla yhä enemmän myös yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja niiden avulla tulisi löytää kaivattuja vastauksia päivänpolttaviin ongelmiin.

Tästä muodostuu yhtenäinen kuva, joka korostaa koulutuksen ja osaamisen tarvetta ja edellyttää kykyä ajatella uudella tavalla. Pohjoismainen koulutus on yleisesti laadukasta, ja maat pärjäävät EU:n keskiarvoa paremmin kansainvälisissä perustaitotutkimuksissa. Sekä tilastot että kansainväliset tutkimukset osoittavat kuitenkin, että perustaitojen taso laskee Pohjoismaissa, ja koulutuksen arkeen vaikuttavat yhä enemmän muut tekijät, kuten sosiaalinen, kielellinen ja kulttuurinen tausta sekä sosiaalinen media. Tyttöjen ja poikien väliset erot voivat näkyä oppimistuloksissa, kouluun kiinnittymisessä ja koulutusvalinnoissa, ja nähtävissä on kehitystä, joka johtaa sosiaalisen eriarvoisuuden, lasten ja nuorten pahoinvoinnin, huolestuttavan kouluhaluttomuuden ja opintojen keskeyttämisen lisääntymiseen. Pohjoismaissa on moniongelmaisia ja huono-osaisia lapsia ja nuoria yhä enemmän.

Uuden teknologian ja digitalisaation käyttäminen on entistä tavallisempaa koulutus- ja tutkimusjärjestelmässä, mikä tarjoaa uusia mahdollisuuksia mutta aiheuttaa myös seurauksia, joihin liittyy epävarmuutta. Digitaalisella teknologialla kuten tekoälyllä voidaan vaikuttaa demokratian keskeisiin toimijoihin ja prosesseihin, mutta myös edistää uusiutumista ja innovaatiota. Tulevaisuudessa joudutaan määrittelemään rajat ja etsimään oikea taso teknologian käytölle koulutuksessa ja tutkimusjärjestelmissä.

Tulevaisuuden työelämää leimaavat vihreä ja digisiirtymä, jotka synnyttävät uusia ammatteja ja tapoja tehdä työtä.  Kouluttautuminen on siksi jatkossakin tärkeää sekä väestön nykyisen osaamisen päivittämiseksi että työmarkkinaosallistumisen lisäämiseksi. Pohjolan koulutusjärjestelmä ja työmarkkinat ovat kuitenkin sukupuolittuneet, ja meillä on kasvavia haasteita. Ne liittyvät monien jäämiseen koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle sekä koulutuksen läpäisemiseen ja keskeyttämiseen varsinkin ammatillisessa koulutuksessa. Vaikka koulutuksen keskeyttäneiden nuorten osuus on Pohjolassa OECD-maiden keskiarvoa pienempi, meillä on silti aivan liikaa niitä, jotka jäävät ulkopuolelle tai eivät pääse toteuttamaan potentiaaliaan. Ennusteet osoittavat lisäksi, että Pohjolan erityishaasteena tulevaisuudessa on rekrytoida yhteiskunnan tarvitsemia ammattiryhmiä, kuten opettajia, sairaanhoitajia, IT-osaajia ja insinöörejä. Pohjolalle tämä tarkoittaa sitä, että keskeisissä ammateissa toimii jatkossa liian vähän ihmisiä, jotta voisimme säilyttää hyvinvointiyhteiskunnan tason ja toteuttaa tarvittavan siirtymän.  

Tutkimuksesta tulee yhä tärkeämpi osa yhteiskuntakehitystä, ja se on onnistumisen avain innovaatiossa sekä vihreässä ja digisiirtymässä. Pohjoismailla on vahvoja osaamiskeskittymiä, ja vihreä siirtymä, meri, hyvinvointi ja terveys sekä Arktis ovat esimerkkejä keskeisistä aihealueista, joilla Pohjoismaat tekevät jo nyt yhteistyötä. Samalla Pohjolassa on paljon tutkimusalan toimijoita ja kova kilpailu tutkimusrahoituksesta. Geopoliittiset jännitteet lisäävät osaamisen tarvetta ja tietoisuutta vastuullisesta kansainvälisestä osaamisyhteistyöstä. Tilastoista ilmenee myös muita haasteita, kuten tutkijoiden urapolkujen jatkuva epävarmuus ja yliopistomaailman sukupuolittuneisuus.

Pohjoismaisen yhteistyön yhtenä erityispiirteenä on skandinaavisten kielten ymmärtäminen. Kielet kytkeytyvät vahvasti kulttuuriin ja perinteisiin ja ovat tärkeitä identiteetin kantajia. Tutkimus ja selvitykset osoittavat kuitenkin, että skandinaavisten kielten ymmärtäminen on Pohjolassa vaihtelevaa tai laskussa. Pohjolan kieliä haastavat muun muassa kansainvälistyminen ja maahanmuutto sekä digitalisaation megatrendit kuten tekoälyn yleistyminen. Tämä on haaste, joka tarjoaa myös mahdollisuuden vahvistaa pohjoismaiseen kielipolitiikkaan liittyvää yhteistä kiinnostusta ja tietämystä vuoteen 2030 ulottuvalla ohjelmakaudella. Pohjoismaiden kielellistä monimuotoisuutta vahvistavat lisäksi alkuperäiskansojen kielet ja muut kielet, joilla on oma erityinen historiansa ja asemansa. Kokonaisuutena kielillä on iso merkitys, kun on kyse identiteetin vahvistamisesta ja liikkuvuuden edistämisestä, ja kielet kuuluvat tärkeimpiin kotouttamistoimiin Pohjoismaissa.

Haasteet eivät koske vain Pohjolaa. Pohjoismailla on monia yhteisiä piirteitä ja vahva yhteistyöperinne. Pohjoismaiden ministerineuvoston alaisessa yhteistyössä on siksi erityisen hyvät mahdollisuudet vaihtaa kokemuksia ja löytää monisyisiin ongelmiin yhteisiä ratkaisuja tehokkaammin kuin muilla kansainvälisillä areenoilla. Tämä antaa Pohjolalle myös mahdollisuuden tulla poliittiseksi ja ammatilliseksi edelläkävijäalueeksi.

Koulutus- ja tutkimusministerineuvosto on hyväksynyt ohjelmakauden 2025–2030 työlle tavoitteita ja osatavoitteita. Poliittiset priorisoinnit määrittävät puitteet politiikan alalla toteutettaville pohjoismaisille yhteistyötoimille. Tämä tarkoittaa sitä, että tavoitteet luovat perustan sektorin käynnistämille aloitteille.