Siirry sisältöön

Tavoite 2: Pohjoismaat ovat pysäyttäneet luontokadon vahvistamalla ja kehittämällä elinkeino­elämän, kansalais­yhteiskunnan ja korkeakoulu­maailman toimijoiden yhteistyötä

Luonto on kaikkien pohjoismaalaisten ulottuvilla, ja pohjoismaalaisilla on ainutlaatuinen suhde kulttuuriympäristöön ja luonnon virkistyskäyttöön. Pohjoismaiden ja koko maapallon luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi meidän on tehostettava työtämme ja priorisoitava asiaa entistä selkeämmin. Valtioiden, kansalaisten, alkuperäiskansojen, korkeakoulujen, yritysten ja kaikkien muiden toimijoiden täytyy yhdessä pyrkiä löytämään ja kehittämään ratkaisuja luontokadon pysäyttämiseksi.
carl-johan_utsi-hiking-5682.jpg

Osatavoite 2.1: Edistämme Kunmingin-Montrealin maailman­laajuisen luonnon monimuotoisuus­kehyksen kunnianhimoista täytäntöön­panoa ja autamme muita maita kehitystyössä muun muassa osoittamalla, miten luonnon monimuotoisuuden suojelu voi kulkea käsi kädessä sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen kanssa.

Pohjoismainen yhteistyö parantaa maidemme mahdollisuuksia vaikuttaa ja tuoda vauhtia työhön, jota EU:ssa ja maailmanlaajuisesti tehdään luontokadon pysäyttämiseksi. Meidän on muun muassa pyrittävä luomaan elinvoimaisia ekosysteemejä ja välittämään tietoa siitä, miten se voidaan tehdä sopusoinnussa sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen kanssa. Ekosysteemien suojeluun, elinympäristöjen ennallistamiseen ja haitallisten vieraslajien torjuntaan on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Osatavoite 2.2: Pyrimme entistä määrä­tietoisemmin varmistamaan, että Pohjoismaiden merialueita suojellaan, hallinnoidaan ja hyödynnetään ekologisesti, biologisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla.

Pohjoismaiden on jatkettava meriympäristöyhteistyön kehittämistä. Kansainväliset neuvottelut ja prosessit, meriluonnon suojelu ja ennallistaminen meri-ilmaston muuttuessa, tiedon kehittäminen, ympäristön ja ilmaston tilan seuranta, kestävä sininen talous sekä ekosysteemipohjainen suunnittelu ja hallinto ovat esimerkkejä tärkeistä kysymyksistä, joissa pohjoismaista yhteistyötä tarvitaan. Rehevöityminen, merten happamoituminen, ympäristömyrkyt, muovi ja muu jäte, lämpötilan muutokset sekä haitalliset vieraslajit ovat haasteita, joissa yhteistyö ja tiedon­vaihto ovat myönteisen kehityksen edellytys. Kestävä kalastus on edellytys paitsi ekosysteemien moni­muotoisuuden säilyttämiselle, myös sille, että tulevat sukupolvet voivat hyödyntää kalakantoja tulonlähteenä.

Osatavoite 2.3: Suojelemme ja kehitämme pohjoismaista luonto- ja kulttuuri­ympäristöä kestävän maankäytön, ekosysteemi­pohjaisen aluesuunnittelun sekä teollisuuden, kansalais­yhteiskunnan ja korkeakoulujen kanssa tehtävän yhteistyön avulla.

Luontokadon edetessä luonnon monimuotoisuuden merkitys käy yhä selvemmäksi Pohjoismaissa ja maailman­laajuisesti.  Luonto, kulttuuri­ympäristö ja ulkoilu edistävät sosiaalista kestävyyttä ja elämänlaatua. Meidän on löydettävä parempia tapoja maankäytön ja vesialueiden käytön suunnitteluun ja ainutlaatuisen kulttuuri­ympäristömme hoitamiseen ja kehittämiseen. Onnistuminen edellyttää yhteistyön kehittämistä elinkeinoelämän, rahoitussektorin, kansalais­yhteiskunnan, alkuperäis­kansojen, korkeakoulujen sekä Pohjoismaiden kuntien ja alueiden kanssa.

Osatavoite 2.4: Edistämme luontopohjaisia ja muita innovatiivisia ratkaisuja vastataksemme haasteisiin, jotka liittyvät luontokatoon, ilmaston­muutokseen ja saasteisiin.

Ilmastonmuutokseen, luontokatoon ja saasteisiin liittyvät maailmanlaajuiset haasteet ovat keskinäisessä vaikutus- ja riippuvuus­suhteessa, ja siksi niihin on puututtava kokonais­valtaisesti. Pohjoismaisen yhteistyön avulla on kartutettu tietoa ja kokemuksia luontopohjaisten ratkaisujen tarjoamista mahdollisuuksista. Meidän on jatkossakin tuettava ja edistettävä luontopohjaisia ja muita innovatiivisia ratkaisuja, joilla pyritään vastaamaan näihin haasteisiin. Meidän on myös hyödynnettävä tietoa ja kokemusta ja sovellettava sitä käytäntöön.