YHTEENVETO

Transihmiset ovat erityisen haavoittuva ryhmä, joka kohtaa monenlaisia esteitä elämässään – erityisesti työelämässä, jossa heidän asemansa on usein heikompi kuin valtaväestön. Samalla viime vuosien aikana on LGBTI-henkilöiden oikeuksien toteutumisessa koettu takaiskuja sekä pohjoismaissa että maailmanlaajuisesti, ja tämä on vaikuttanut merkittävästi etenkin transihmisiin. 

Tällä hetkellä on vain vähän saatavilla olevaa tietoa transihmisten työolosuhteista ja työllistymiseen vaikuttavista taustatekijöistä. Julkaistut kansalliset tutkimukset painottavat eri alueita ja näkökulmia, mutta yhdessä ne täydentävät toisiaan ja valaisevat transihmisten työoloja Pohjoismaissa.

Tämän vuoksi Pohjoismaiden ministerineuvosto on käynnistänyt hankkeen, joka kokoaa yhteen ja tiivistää Pohjoismaissa tehdyn tutkimustiedon selkeäksi yhteenvedoksi. Tutkimustuloksia yhdistämällä, hanke edistää tietoaukkojen tunnistamista, ja joissakin tapauksissa myös täydentää puuttuvia tietoja. Hankkeen tavoitteena on muodostaa selkeä kokonaiskuva transihmisten elinolosuhteista Pohjoismaissa, erityisenä painopisteenä on työelämä. Tarkoituksena on tuoda esiin transihmisten työolosuhteet Pohjoismaissa, jotta voidaan edistää vuoropuhelua sekä tunnistaa tarpeita ja parannustoimenpiteitä.

Ruotsin kansallisessa sukupuolentutkimuksen sihteeristössä toimiva Pohjoismaiden ministerineuvoston yhteistyöelin NIKK (Pohjoismainen tasa-arvotiedon keskus) on toteuttanut hankkeen, jonka osana myös tämä julkaisu on tuotettu.

Tietopohja rakentuu Pohjoismaissa tehdylle transihmisten työoloja käsittelevälle tutkimukselle sekä vuoropuhelulle kansalaisjärjestöjen ja työelämän toimijoiden kanssa. Grönlannin, Färsaarten ja Ahvenanmaan kansalaisjärjestöjen edustajia on haastateltu, jotta saataisiin selkeä kuva näiden alueiden tilanteesta.

Transihmiset kohtaavat syrjintää työmarkkinoilla niin Pohjoismaissa kuin kansainvälisestikin. Työttömyys on huomattavasti korkeampaa transihmisten keskuudessa kuin väestössä keskimäärin. Useat Pohjoismaiset tutkimukset osoittavat, että tämän ryhmän työttömyysaste on noin kaksinkertainen muuhun väestöön verrattuna. Hankkeessa tarkastellut raportit paljastavat myös, että transihmiset ovat yliedustettuina matalapalkkaisissa töissä verrattuna väestöön kokonaisuudessaan. Epävarmat työolosuhteet ovat näin ollen yleisempiä transihmisten keskuudessa. Tutkimukset osoittavat, että transihmiset voivat kohdata urakehityksessään erityisiä haasteita. Monet transihmiset kertovat, että fyysiset tai psyykkiset sairaudet ovat esteinä elämässä ja työmarkkinoilla.

Useissa tutkimuksissa tarkastellaan rekrytoinnissa koettua syrjintää kyselytutkimusten tai haastattelujen kautta. Yhteenvetona voidaan todeta, että transihmisiä syrjitään merkittävästi rekrytointiprosesseissa. Kvantitatiivinen tutkimus, joka tarkastelee koettua syrjintää laajemmin, osoittaa myös, että transihmisiä syrjitään rekrytointiprosesseissa ja että syrjintä ilmenee eri tavoin mies- ja naisvaltaisilla aloilla. Huomattavasti useammat transnaiset kuin transmiehet tai ei-binääriset henkilöt kertovat kokeneensa syrjintää rekrytointiprosesseissa. Sellaisten todistusten vaatiminen, joissa tulee esille esimerkiksi aiemmat nimet, saattaa tarkoittaa sitä, että hakijoilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kertoa avoimesti transitiostaan rekrytointiprosessien aikana. Verkkopohjaiset rekrytointisovellukset on usein suunniteltu siten, että sukupuoli on määritettävä, ja tarjolla on usein vain kaksi vaihtoehtoa, mikä vaikuttaa poissulkevalta.

Transihmiset kokevat laajasti syrjintää ja häirintää myös työelämässä. Transihmiset ovat LGBTI-ryhmässä selvästi haavoittuvimmassa asemassa. Norjalaisen tutkimuksen mukaan transihmiset kohtaavat yleisimmin ulkopuolisten, kuten asiakkaiden, potilaiden tai palvelunkäyttäjien, häirintää. Seuraavaksi yleisintä on kollegoiden häirintä, kun taas työnantajien osuus on vähäisempi. Monilla transihmisillä on kuitenkin myönteisiä kokemuksia työympäristöstään. Suuri osa tutkimuksiin osallistuneista ei ollut kokenut syrjintää, vaan kokenut saavansa tukea esihenkilöiltä ja kollegoilta.

Monilla transihmisillä on kuitenkin kokemusta negatiivisestä kohtelusta. Tutkimusten mukaan väärinsukupuolittaminen, esimerkiksi väärän pronominin käyttö, on tavallisin negatiivisen kohtelun muoto. Erityisesti ei-binääriset transihmiset kertoivat, että väärinsukupuolittaminen on tavallista. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että mikroaggressiot voivat johtaa työmotivaation vähenemiseen ja stressin kasvuun työpaikalla. 

Tarkasteltujen raporttien mukaan työpaikkakulttuuri nousee esiin sekä riskitekijänä että hyvinvointia edistävänä tekijänä transihmisten työympäristössä. Monet transihmiset ovat kokeneet vahvaa tukea työpaikoillaan. Monet kertovat myös, että johtajuudella on keskeinen rooli osallisuuden edistämisessä työpaikoilla, mutta esihenkilöiden tietotaso on usein liian alhainen, jotta he osaisivat kohdata ammattimaisesti. Aktiivisesti tasa-arvoisen kohtelun puolesta työskentelevä järjestö voi olla merkittävä terveyttä edistävä tekijä ja luoda osallistavamman työympäristön transihmisille. Yksi raporteista osoittaa, että altistumisriski on korkeampi työpaikoilla, joissa vallitsee heteronormatiivinen ja/tai machosuuntautunut työpaikkakulttuuri. 

Tutkimuksissa haastateltujen mukaan fyysisillä tiloilla on merkittävä vaikutus työympäristöön. Sukupuolineutraalien wc-tilojen tärkeys korostuu, ja sukupuolineutraaleja pukuhuoneita pidetään positiivisena asiana. Kuitenkin useat osallistujat nostivat esiin myös tarpeen yksityisyydelle pukeutumis- ja suihkutiloissa. Monet kansainväliset tutkimukset osoittavat, että työnantajien olisi hyvä pohtia, lisäävätkö muodolliset pukeutumiskoodit sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja miten epäviralliset ja viralliset pukeutumiskoodit vaikuttavat LGBTQ-ihmisten hyvinvointiin työpaikalla.

Transihmiset ovat huomattavasti harvemmin avoimia sukupuoli-identiteetistään verrattuna LGB-ryhmään. Raporteista käy ilmi, että mahdollisuus avoimuuteen työpaikalla on yleisesti yhteydessä työpaikkaviihtyvyyteen ja -hyvinvointiin. Samaan aikaan jotkut transihmiset ovat kokeneet syrjintää ja häirintää työpaikalla, kun he ovat olleet avoimia identiteetistään.

Tanskalainen tutkimus osoittaa, että hyvin harva työpaikka on omaksunut henkilöstöpolitiikan, joka käsittelee sukupuoli-identiteettiä tai sukupuolen moninaisuutta koskevia kysymyksiä. Kannustava ilmapiiri liittyy positiivisesti asianomaisten kokemuksiin hyvästä työympäristöstä, työtyytyväisyydestä ja terveydestä sekä siihen, haluavatko ja uskaltavatko he olla avoimia työpaikallaan. Osallistavan työpaikan luomiseksi on tärkeää huomioida sekä avoimet että piilotetut identiteetit. Tämä tarkoittaa, että työpaikoilla ei tule pitää kenenkään seksuaalista suuntautumista tai sukupuoli-identiteettiä itsestäänselvyytenä.

On selvää, että tietoisuus transihmisistä ja heidän kokemuksistaan on yleisesti ottaen vähäistä, ja että sekä johtajien että työntekijöiden tietämyksen lisäämiseksi tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä. Kyselyihin vastanneet transihmiset ilmaisivat myös toiveensa, että ammattiliitoilla ja henkilöstöosastoilla olisi enemmän asiantuntemusta, jotta he pystyisivät tarjoamaan parempaa tukea.

Tutkimusaineisto osoittaa, että monet transihmisten työelämässä kohtaamat esteet juontuvat tiukoista normeista, jotka vaikuttavat rekrytointiprosesseihin, työympäristöön ja uramahdollisuuksiin. Sukupuolinormien rikkominen johtaa usein yhteiskunnan sanktioihin, kuten syrjäytymiseen rekrytointivaiheessa, syrjintään kollegoiden ja asiakkaiden taholta tai esihenkilöiden epäammattimaiseen kohteluun. Kaikki Pohjoismaiden raportit, jotka käsittelevät LGBTI-ihmisten altistumista syrjinnälle, häirinnälle ja uhkailulle, osoittavat selkeästi, että transihmiset ovat haavoittuvin ryhmä. Aineistossa ja keskusteluissa kansalaisjärjestöjen kanssa toistuvat samat terveys- ja sairauskysymykset eri näkökulmista tarkasteltuina. Mikroaggressioiden, syrjinnän ja tietämättömyyden kohtaamisesta johtuva väsymys ja energian puute on yksi esimerkki tästä. Työmarkkinoilta vetäytyminen syrjinnän pelon tai huonon kohtelun vuoksi on myös yleistä.

Tutkimuskooste paljastaa, että Pohjoismaissa on saatavilla hyvin vähän tietoa transihmisistä johtotehtävissä tai heidän urakehityksistään. Tulokset osoittavat, että monet transihmiset ovat epävarmoissa työsuhteissa ja työskentelevät koulutustasoaan vastaamattomissa tehtävissä, mikä viittaa siihen, että vain harva heistä etenee urallaan johtotehtäviin. Tulokset transihmisten kokemasta laajamittaisesta syrjinnästä työpaikoilla sekä syrjinnän ja negatiivisen ilmapiirin aiheuttamasta stressistä ja uupumuksesta viittaavat samaan.

Useiden raporttien tulokset osoittavat, että sukupuoli-identiteetin tyyppi vaikuttaa transihmisten kokemuksiin työelämässä. Esimerkiksi transnaiset joutuvat transmiehiä useammin häirinnän ja syrjinnän kohteeksi työpaikoilla ja rekrytointiprosesseissa. Ikä on toinen tärkeä tekijä – nuoret transihmiset ovat usein erityisen haavoittuvia, ja on useita viitteitä siitä, että monet heistä saavat huonon alun työelämässä.

Samanaikaisesti transihmisten ryhmän sisällä on eroja, joista tiedämme vain vähän. Pohjoismaisessa kontekstissa on monia alaryhmiä ja risteäviä identiteettejä, joista ei ole kattavaa tietoa. Aineistossa on suuria puutteita intersektionaalisista näkökulmista, mikä johtuu osittain siitä, että se perustuu pääasiassa laajoihin kvantitatiivisiin kyselytutkimuksiin, joissa intersektionaalisia analyysejä tehdään harvoin.

Lukuun ottamatta yhtä raporttia, taloudellista haavoittuvuutta ei käsitellä aineistossa erillisenä teemana. Kyseisen raportin mukaan transihmisillä on yliedustus työttömyydessä, ja he kohtaavat syrjintää erityisesti rekrytoinnissa, kärsivät työkykyä heikentävistä sairauksista sekä työskentelevät usein epävarmoissa työsuhteissa ja matalapalkkaisissa töissä. Tämä viittaa siihen, että transihmiset kohtaavat valtaväestöä useammin taloudellisia vaikeuksia, mikä altistaa heidät suuremmalle köyhyys- ja taloudellisen haavoittuvuuden riskille.

EU:n perusoikeusviraston (FRA) aineistoon perustuvat eurooppalaiset analyysit vahvistavat, että transihmiset ovat usein taloudellisesti haavoittuvassa asemassa. Monet EU:n alueella elävät transihmiset kamppailevat toimeentulonsa kanssa, ja merkittävä osa heistä on kokenut asunnottomuutta. FRA:n keräämät tiedot osoittavat, että taloudelliset haasteet koskettavat transihmisiä myös Pohjoismaissa, missä asunnottomuusmallit ovat samankaltaisia kuin muualla EU:ssa, ja joissain tapauksissa jopa vakavampia. Nämä havainnot korostavat tarvetta lisätutkimukselle transihmisten taloudellisesta tilanteesta Pohjoismaissa.