Rauha ja turvallisuus arktisella alueella

Puheenjohtajuusohjelman otsikon sanat rauha ja turvallisuus viittaavat tarpeeseen vaalia Pohjoismaiden ja niiden arktisten liittolaisten turvallisuutta. Samalla on välttämätöntä vähentää alueen jännitteitä ja keskittyä entistä enemmän rauhanomaisiin ratkaisuihin. Arktisella alueella tarvitaan uutta turvallisuuspoliittista visiota. Näiden asioiden lisäksi sana turvallisuus viittaa Pohjoismaiden hyvinvoinnin ja tulevaisuuden muihin osa-alueisiin etenkin arktisen alueen asukkaiden näkökulmasta.

Kylmän sodan loppumisen jälkeen arktisen alueen maat ja kansat ovat tehneet hyvää yhteistyötä, joka on liittynyt alueen moniin haasteisiin. Useilla politiikan aloilla tapahtuneiden äkillisen muutosten vuoksi mailla on nyt edessään vaikeita tehtäviä mutta myös isoja mahdollisuuksia.

Pohjoismaiden ja muiden demokraattisten valtioiden Venäjä-suhteet ovat olleet uudessa tilanteessa sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi täysimittaisesti Ukrainaan helmikuussa 2022. Tämä koskee myös arktisia asioita. Alueen haasteisiin liittyvä lännen ja Venäjän yhteistyö on suurelta osin lopetettu. Nyt on löydettävä uusia kanavia, joissa voidaan neuvotella arktisista asioista, ja Pohjoismailla voi olla tässä avainasema, jos ne tekevät yhteistyötä.

Arktisella alueella on ollut ja on jatkossakin tärkeä asema yhteiskuntiemme elintarvikehuollossa, ja aseman turvaaminen vaatii luonnonvarojen kestävää käyttöä. Arktiksella on haastavampaa taata elintarviketarjonnan monipuolisuus, viljelymenetelmien innovatiivisuus ja tuotantopanosten hankkiminen kuin monilla tiheämmin asutuilla alueilla.

Marginaali- ja vähemmistöryhmien tilanne saattaa olla vaikea pienissä ja harvaan asutuissa yhteisöissä, joista puuttuu usein esimerkiksi kansalaisjärjestöjen muodostama tukiverkosto. Tämä pätee muiden muassa LGBTI-ihmisiin mutta myös vammaisiin ja pitkäaikaissairaisiin ihmisiin. Meidän on löydettävä keinoja tukea näitä ryhmiä ja vahvistaa rajat ylittävää yhteistyötä.

Arktiksen asukkaiden elinolosuhteet eroavat monin tavoin etelämpänä Pohjoismaissa ja Euroopassa asuvien ihmisten tilanteesta. Sääolot, harva asutus, tietoliikenneinfrastruktuurin puutteet ja haastavat kulkuyhteydet vaikeuttavat usein riittävän palvelutason varmistamista sote-alalla ja muissa julkisissa palveluissa. Meidän on huolehdittava siitä, että Arktiksen asukkailla on tasavertainen pääsy hyvinvointipalveluihin verrattuna muihin pohjoismaalaisiin ja että Pohjoismaiden pohjois- ja eteläosien välisessä viestinnässä ja yhteistyössä vallitsee yhdenvertaisuus.

Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajisto päätti maaliskuussa 2023 asettaa työryhmän selvittämään Helsingin sopimuksen päivitystarvetta. Päätyvätpä Pohjoismaiden neuvosto, Pohjoismaiden hallitukset ja kansalliset parlamentit mihin tahansa, prosessi voi tarjota tilaisuuden ja mahdollisuuden pohtia ja käydä läpi monia tärkeitä asioita, jotka ovat olennaisia Pohjolan ja pohjoismaisen yhteistyön kannalta. Prosessille pannaan siksi erityistä painoa, kun Islanti toimii Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajamaana.

Pohjoismaiden ministerineuvoston Islannin puheenjohtajakauden ohjelma vuonna 2023 on nimeltään ”Pohjola – voimatekijä rauhan puolesta”. Aihetta priorisoidaan myös Islannin toimiessa Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajamaana, ja painopiste on arktisen alueen rauhassa ja turvallisuudessa.

Pohjoismaisen yhteistyön juuret ovat 1800-luvulla, ja siinä on paljolti kyse Pohjoismaiden pyrkimyksestä pitää yhtä ja suojella maitaan sotaisten suurvaltojen hyökkäyksiltä. Vaikka mailla on usein ollut erilaiset ulkopoliittiset painopisteet, ne ovat silti tehneet jo pitkään hyvää ja hedelmällistä yhteistyötä. Pohjoismaat ovat painottaneet kansainvälisten järjestöjen vahvistamista varsinkin YK:n kautta sekä kansainvälisten lakien ja sopimusten edistämistä ja suojelua sen sijaan, että ne olisivat pyrkineet parantamaan turvallisuuttaan laajamittaisella sotilaallisella varustelulla. Pohjoismaissa on vahvat perinteet välitystoiminnasta muiden valtioiden konflikteissa ja siitä, että maat ovat puolustaneet arvojaan, kuten pienten kansojen itsemääräämisoikeutta ja ihmisoikeuksien suojelemista, niin sanoilla kuin teoillakin.

Kun kaikki Pohjoismaat ovat liittyneet Pohjois-Atlantin puolustusliiton (NATO) jäseniksi, ollaan uudessa tilanteessa. Järjestön perustamisesta tulee vuonna 2024 kuluneeksi 75 vuotta. Se voi olla Pohjoismaiden neuvostolle tilaisuus osallistua aktiivisesti keskusteluun, joka koskee Pohjoismaiden yhteistyötä, roolia ja asemaa liittokunnassa. Meidän on etsittävä keinoja, joilla voidaan varmistaa ja vahvistaa Pohjoismaiden turvallisuus- ja puolustuspoliittista yhteistyötä rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi pitkällä aikavälillä. Prosessin yhtenä osana voisi olla näiden asioiden sisällyttäminen Helsingin sopimuksen päivitykseen.

Venäjän hyökättyä täysimittaisesti Ukrainaan helmikuussa 2022 Pohjoismaiden neuvoston turvallisuus- ja puolustuskeskustelujen keskiössä ovat olleet Ukraina ja sen naapurimaat, kuten Baltian maat, joita Venäjän hallituksen laajentumispolitiikka eniten uhkaa. Baltian mailla on paljon yhteistä Pohjoismaiden kanssa, ja Pohjoismaiden neuvosto jatkaa Islannin puheenjohtajakaudella tiivistä yhteistyötä Baltian yleiskokouksen kanssa tukeakseen ennen kaikkea ukrainalaisten kamppailua sekä Venäjän ja Valko-Venäjän oppositiota.

Lännen ja Venäjän välisten jännitteiden kasvu näkyy kuitenkin laajemminkin, ml. arktisella alueella. Venäjän kanssa Arktisessa neuvostossa, Barentsin neuvostossa ja Itämeren valtioiden neuvostossa (CBSS) tehtävä yhteistyö sekä parlamentaarinen Itämeri-yhteistyö on joko vähentynyt merkittävästi tai kokonaan lopetettu.

Pohjoismaat ovat korostaneet, että Arktis on ja sen tulee olla sotilaallisesti vähäjännitteinen alue. Tavoitteen saavuttamiseksi on edistettävä rauhaa ja rauhanomaisia ratkaisuja.

Kaikkea arktisiin asioihin liittyvää viestintää Venäjän kanssa on tarkistettava. Pohjoismailla voi olla tässä prosessissa avainasema etenkin, jos ne tekevät yhteisiin perusarvoihin ja prioriteetteihin perustuvaa yhteistyötä. Arktisen yhteistyön tärkeimpänä foorumina on jo pitkään ollut ja tulee jatkossakin olemaan Arktinen neuvosto. Neuvoston jäsenvaltiot ovat solmineet kolme tärkeää sopimusta, jotka ovat muodostaneet yhteistyön perustan: arktisen etsintä- ja pelastussopimuksen, arktisen öljyntorjuntasopimuksen ja arktista tiedeyhteistyötä koskevan sopimuksen. Sopimuksissa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tehtävää työtä tullaan jatkamaan.

Pohjoismaat toimivat Arktisen neuvoston puheenjohtajana vuoteen 2029 saakka, mikä tarjoaa mahdollisuuden koordinoida ja yhdenmukaistaa niiden arktisia politiikkoja ja tavoitteita. Islanti etsii Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajakaudella tapoja vahvistaa Pohjoismaiden välistä yhteistyötä Arktisessa neuvostossa.

Elintarvikehuolto ja yleinen huoltovarmuus on suuri huolenaihe Arktiksen asukkaille. Elintarvikehuolto oli yhtenä painopistealueena Länsi-Pohjolan neuvoston vuoden 2023 työssä, ja Islanti jatkaa aihepiirin seurantaa Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajamaana.

Pohjoismaiden pohjoisimmat ja läntisimmät osat ovat historiallisesti olleet reuna-alueita, jotka ovat olleet vahvempien eteläisten ja itäisten voimien hallitsemia. Arktisen alueen asukkaiden, kuten saamelaisten ja grönlantilaisten, kulttuurissa ja elämäntavassa on monia eroja verrattuna Pohjoismaiden eteläisempiin alueisiin. Arktiksen väestö on pitkään pyrkinyt saamaan lisää itsenäisyyttä. Suomalaisten piti tehdä suuria uhrauksia säilyttääkseen täyden itsenäisyyden suhteessa idän suurvaltaan, joka käy parhaillaan hyökkäyssotaa Ukrainassa. Islannin tie itsenäisyyteen alkoi 1800-luvulla ja johti lopulta tasavallan perustamiseen vuonna 1944. Färsaarten ja Grönlannin hallitukset ovat puolestaan ottaneet vaiheittain hallintaansa politiikan aloja, jotka olivat aiemmin tanskalaisten vastuulla.

Ahvenanmaalaisten, färsaarelaisten ja grönlantilaisten aseman vahvistuminen on ollut viime vuosikymmeninä myönteinen ja tärkeä tekijä pohjoismaisen yhteistyön kehityksessä. Merkittävä askel otettiin allekirjoittamalla niin sanottu Ahvenanmaan asiakirja vuonna 2007, mutta keskustelu jatkuu. On tärkeää, että nämä kolme maata osallistuvat kaikkeen niitä koskeviin päätöksiin tasavertaisesti muiden kanssa.

Pohjoismaisen yhteistyön juuret ovat skandinavismissa – 1800-luvun aatteessa, joka koski norjalaisten, ruotsalaisten ja tanskalaisten yhdistymistä ja yhteistyötä. Tässä kontekstissa oli luontevaa, että yhteistyötä hallitsivat skandinaaviset kielet eli ruotsi, norja ja tanska. Asetelma säilyi ennallaan, kun skandinaavisesta yhteistyöstä tuli pohjoismaista ja suomalaiset ja islantilaiset tulivat mukaan Pohjoismaiden parlamenttienvälisen liiton (NIPU) toimintaan 1900-luvun alkupuoliskolla ja kun Pohjoismaiden neuvosto ja myöhemmin Pohjoismaiden ministerineuvosto perustettiin vuosisadan jälkipuoliskolla.

Suomen ja islannin kielen asema on vahvistunut yhteistyössä viime vuosina ja vuosikymmeninä suomalaisten ja islantilaisten pyynnöstä sekä hyvässä yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden kanssa. Suomea ja islantia äidinkielenään puhuvien osallistujien tilanne on kuitenkin kaikkea muuta kuin yhdenvertainen ruotsia, norjaa tai tanskaa äidinkielenään puhuvien kanssa. Tämä on ilmeistä Pohjoismaiden neuvoston kokouksissa mutta myös muilla yhteistyöfoorumeilla, kuten Nuorten Pohjoismaiden neuvostossa.

Viime vuosina on kuultu kasvavia vaatimuksia siitä, että muutkin Pohjoismaiden kansalliskielet on huomioitava yhteistyössä. Skandinaavisten kielten taito on jo pitkään heikentynyt Grönlannissa, Färsaarilla, Islannissa ja Suomessa samalla, kun englannin osaaminen on parantunut. Suuntaus näyttää jatkuvan, ja ellei muutosta tapahdu, se lisännee kielitaidosta johtuvaa epätasa-arvoa yhteistyöhön osallistumisessa. Tässä yhteydessä on tarkasteltava lähemmin myös sitä, voisivatko kieliteknologiassa otetut edistysaskeleet auttaa vähentämään ongelmaa.

Islanti pyrkii Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajamaana selvittämään, miten pohjoismaisen yhteistyön osallistujien välistä epäsuhtaa voitaisiin vähentää, jotta kaikki voisivat viestiä äidinkielellään mahdollisimman paljon. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi Helsingin sopimuksen mahdollisen päivityksen yhteydessä. Erityistä huomiota kohdistetaan myös siihen, miten Nuorten Pohjoismaiden neuvoston edustajille voidaan luoda tasavertaiset edellytykset.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on jyrkentänyt kuilua liberaalien demokratioiden ja totalitaaristen valtioiden välillä. Jälkimmäisissä väestön oikeudet ja asema riippuvat hallitsevan luokan oikuista ja omasta edusta. Demokratiat Euroopassa ja muualla maailmassa ovat heränneet perusarvojensa suojelemisen tärkeyteen.

Marginaali- ja vähemmistöryhmien kunnioittaminen on yleisesti vahvinta maissa, joissa demokratialla on vankka jalansija ja joissa ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja oikeusvaltiota pidetään yleisesti arvossa. Näistä ryhmistä voidaan mainita esimerkkeinä LGBTI-ihmiset, maahanmuuttajat, etniset, kielelliset ja uskonnolliset vähemmistöt sekä vammaiset ja pitkäaikaissairaat ihmiset.

Demokratiakehitys ja moniin marginaali- ja vähemmistöryhmiin liittyvät asiat ovat viime vuosina ottaneet takapakkia ympäri maailmaa. Ekstremismi ja epädemokraattiset hallitusmuodot ovat johtaneet tiettyjen, ja usein kaikkein haavoittuvimpien, ryhmien oikeuksien loukkaamiseen. Myös naisten tasa-arvo ja itsemääräämisoikeus ovat joutuneet ahtaalle. Näitä suuntauksia on nähty myös Pohjoismaissa, mutta onneksi vähemmän kuin monissa muissa paikoissa.

Entisaikaan Pohjoismaiden reuna-alueiden LGBTI- ja muiden ryhmien edustajat, jotka erosivat tavalla tai toisella joukosta, tapasivat hakeutua etelän kaupunkialueille. Siellä oli mahdollista hävitä väkijoukkoon, hakea tukea samanhenkisiltä ihmisiltä sekä paeta tai suojautua yhteiskunnan enemmistön ennakkoluuloilta. Vammaiset ja pitkäaikaissairaat ihmiset ovat niin ikään pitkään joutuneet hakeutumaan kauas kotiseuduiltaan kaupunkialueille saadakseen tarvitsemiaan palveluita, mikä on vaatinut suuria ponnisteluja ja kustannuksia.

Pohjoismaiden yhteiskunnissa on alettu ymmärtää paremmin ihmiselämän monimuotoisuuden tärkeyttä ja ihmisten erilaisia elämäntilanteita, ja lainsäädäntöä on kehitetty sen mukaisesti. Islanti painottaa Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajamaana sitä, että Pohjoismaat vahvistavat yhteistyötään, joka liittyy tasa-arvoon sekä marginaali- ja vähemmistöryhmiin varsinkin harvaan asutuilla alueilla. Teemme puheenjohtajakaudella yhteistyötä näitä ryhmiä edustavien järjestöjen ja vaikuttajien kanssa.

Pohjoismaat ovat saaneet kansainvälistä huomiota edistysaskelista, joita ne ovat ottaneet tasa-arvon sekä LGBTI-ihmisten aseman edistämiseksi. Pohjoismaiden neuvoston tulee puolustaa kansainvälisesti näitä oikeuksia ja muita arvoja, jotka liittyvät demokratiaan ja ihmisoikeuksiin. Meidän on pyrittävä siihen, että Pohjoismaat pitävät yhtä niiden puolustamiseksi. Helsingin sopimuksen päivittäminen voisi tarjota mahdollisuuden määritellä Pohjoismaiden neuvoston painopistealueet tällä saralla ja viestiä niistä.

Totalitaaristen valtioiden ja niiden liittolaisten tärkeimpiä työkaluja demokratian rapauttamisessa on väärän tiedon levittäminen sekä äärinäkemysten edistäminen kotimaassa ja ulkomailla. Näin pyritään luomaan kaaosta, epävarmuutta ja epäyhtenäisyyttä sekä ajamaan eri ryhmittymiä toisiaan vastaan. Pohjoismaiden on yhdistettävä voimansa näiltä yrityksiltä suojautumiseksi.

Media on demokratian tärkeimpiä peruspilareita. Konfliktien ja informaatioympäristön epäjärjestyksen yhteydessä sen roolista tulee vieläkin tärkeämpi. Viime vuosikymmeninä tapahtunut tekninen kehitys on aiheuttanut perinteiselle medialle merkittäviä vaikeuksia, ja nopeiden muutosten odotetaan jatkuvan tulevina vuosina esimerkiksi tekoälyn myötä. Pohjoismaiden suurten kaupunkien vahvat mediat ovat enimmäkseen selviytyneet karikoista näiden perustavien muutosten aikana, mutta harvaan asuttujen alueiden pienet ja paikalliset mediat ovat vaikeuksissa. Kun Islanti toimii Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajamaana, kohdistamme huomiota median ja tiedonvälityksen erilaiseen asemaan kaupunkialueilla ja harvaan asutuilla alueilla sekä siihen, miten kaikille pohjoismaalaisille taataan pääsy luotettaviin uutis- ja tietosisältöihin.

Pohjoismaat ovat edelläkävijöitä oikeudenmukaiseen siirtymään perustuvassa ympäristö- ja ilmastotyössä.

Arktisella alueella ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät aikaisemmin kuin monissa muissa paikoissa. Ympäristötuhoihin ja muihin uhkiin vastaaminen voi kuitenkin olla vaikeaa arktisen luonnon haavoittuvuuden, sääolojen, harvan asutuksen ja pitkien etäisyyksien vuoksi.

Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan on lisännyt jännitteitä ja vaikeuttanut kaikkia lännen ja Venäjän välisiä suhteita, ml. arktisia suhteita. Arktinen neuvosto on jatkossakin alueen ympäristö- ja muun yhteistyön tärkein foorumi, mutta Venäjä-suhteet tulevat olemaan tähänastista haastavammat.

Venäjä on lisännyt merkittävästi sotilaallista toimintaansa Arktiksella viime vuosina, ja muut maat ovat jossain määrin seuranneet perässä. Venäjän toiminta Barentsin alueella ja muualla aiheuttaa merkittävää saastumista.

Lyhyellä aikavälillä Pohjoismaiden on pyrittävä vastaamaan tilanteeseen yhdessä Kanadan, Yhdysvaltain ja muiden ystävällismielisten maiden kanssa. Pitkällä aikavälillä on laadittava uusi visio yhteistyölle kaikkien arktisen alueen valtioiden ja muiden osapuolien kanssa, jotta voisimme vastata koko maailman yhteisiin arktisiin haasteisiin.

Islanti pyrkii Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajakaudella edistämään Pohjoismaiden ja muiden maiden välistä vuoropuhelua ja neuvonpitoa, jotka koskevat edellä mainittuja ympäristö- ja ilmastotavoitteita. Lisäksi selvitetään sitä, miten näiden asioiden suurta merkitystä voitaisiin korostaa Helsingin sopimuksen mahdollisen päivityksen yhteydessä.

Pohjoismaiden neuvoston tärkeitä kumppaneita tämän puheenjohtajuusohjelman täytäntöönpanossa ovat alkuperäiskansat ja arktisen alueen muut asukkaat sekä niiden järjestöt ja edustajat. Lisäksi työhön otetaan mukaan marginaali- ja vähemmistöryhmien, kuten LGBTI-ihmisten, järjestöjä ja edustajia.

Puheenjohtajuusvuoden aikana panostetaan painopistealueisiin liittyvään yhteistyöhän, jota tehdään Pohjoismaiden länsinaapurien kanssa. Naapureista voidaan mainita Iso-Britannia, etenkin Skotlanti, joka on ollut hyvin kiinnostunut yhteistyön tiivistämisestä Pohjoismaiden kanssa, sekä Kanada ja Yhdysvallat. Lisäksi tehdään läheistä yhteistyötä muiden arktisia asioita käsittelevien parlamentaaristen järjestöjen kanssa. Niitä ovat esimerkiksi arktisen alueen parlamentaarikkokonferenssi (CPAR), Länsi-Pohjolan neuvosto, Barentsin parlamentaarikkokonferenssi, Itämeren parlamentaarikkokonferenssi ja Euroopan parlamentti.

Puheenjohtajakaudella jatketaan läheistä yhteistyötä ja neuvonpitoa Nuorten Pohjoismaiden neuvoston kanssa, jotta nuorten ääni tulisi kuuluviin ja heidän etunsa huomioitaisiin. Muita tärkeitä kumppaneita ovat Norden-yhdistykset ja muut pohjoismaiset yhteistyöorganisaatiot.

Arctic Circle Assembly -konferenssit ovat tärkeitä foorumeita avoimelle arktiselle keskustelulle. Islannin puheenjohtajakaudella tähdätään siihen, että Pohjoismaiden neuvosto osallistuu aktiivisesti Reykjavikissä pidettävään konferenssiin, ja tutkitaan mahdollisuutta osallistua muihin tähän alaan liittyviin konferensseihin ja tapahtumiin.