Tämä julkaisu on saatavilla myös saavutettavana verkkoversiona: pub.norden.org/politiknord2021-725/

Esipuhe

Pohjoismaista tulee tehdä maailman kestävin ja integroitunein alue vuoteen 2030 mennessä. Se on Pohjoismaiden ministerineuvoston visio pohjoismaiselle yhteistyölle ja minulle johtotähti pääsihteerin työssäni.

Pohjoismaat ovat päässeet pitkälle kestävän kehityksen hyväksi tehtävässä työssä, ja sijoitumme hyvin kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista koskevissa kansainvälisissä mittauksissa. Ratkaistavana on kuitenkin edelleen monia yhteisiä kestävyyshaasteita. Ennen kaikkea meidän on saatava aikaan ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuskriisin huomioon ottava ekologisesti kestävä kehitys ja luovuttava kestämättömästä kulutuksesta ja tuotannosta.

Pohjoismaat ovat myös yksi maailman parhaiten integroituneista alueista, mutta rajaestetyötä on jatkettava. Covid-19-pandemia on ollut hyvä muistutus siitä, miten heikoilla vapaa liikkuvuus on kriisiaikoina.

Mikä sitten on kestävyyden ja integraation tämänhetkinen tilanne Pohjoismaissa? Mistä lähtökohdista jatkamme työtä saavuttaaksemme vision, jonka mukaan meistä tulee maailman kestävin ja integroitunein alue? Pyrimme vastaamaan kysymyksiin tässä Visio 2030:n lähtötilanneraportissa. Raportti perustuu Visio 2030:n pohjoismaisiin indikaattoreihin, jotka antavat yleiskuvan Pohjoismaiden kehityksestä kohti visiota.

Raportin on tarkoitus toimia vision saavuttamisesta käytävien pohjoismaisten keskustelujen kehyksenä ja oppaana tulevassa pohjoismaisessa visioyhteistyössä. Olen vakuuttunut siitä, että raporttia voivat hyödyntää niin Pohjoismaiden päättäjät ja virkamiehet kuin kaikki muutkin, joita kiinnostaa Pohjoismaiden kehittyminen maailman kestävimmäksi ja integroituneimmaksi alueeksi.

Meillä on vajaa vuosikymmen aikaa saavuttaa yhdessä Visio 2030:n kunnianhimoiset tavoitteet. Se voi tuntua pitkältä ajalta, mutta hetkeäkään ei ole hukattavana.

Paula Lehtomäki
Pohjoismaiden ministerineuvoston pääsihteeri

Johdanto

Pohjoismaiden pääministerit hyväksyivät vuonna 2019 kunnianhimoisen vision pohjoismaiselle yhteistyölle. Visio 2030:n tavoitteena on tehdä Pohjolasta maailman kestävin ja integroitunein alue vuoteen 2030 mennessä. Visio on kunnianhimoinen, ja siksi kehitystä on seurattava tarkkaan, jotta tietäisimme, miten pitkälle Pohjoismaat ovat päässeet vision toteutuksessa.

Pohjoismaiden ministerineuvosto on sen vuoksi pyytänyt Rambøll Management Consultingia mittaamaan Visio 2030:n lähtötilanteen. Tarkoituksena on ollut arvioida Visio 2030:n toteutuksen pohjoismainen lähtötilanne. Lähtötilannemittaus perustuu 45 pohjoismaiseen indikaattoriin, jotka Pohjoismaiden ministerineuvosto on määrittänyt Visio 2030:lle. Tarkoituksena on ollut kehittää helppo ja ymmärrettävä menetelmä lähtötilanteen määrittämistä ja myöhempien tilanteiden seurantaa varten. Lähtötilanneraporttia tullaan käyttämään oppaana työssä, jota Pohjoismaiden ministerineuvosto tekee vision toimintasuunnitelman parissa, ja sitä seurataan säännöllisin tilanneraportein.

Pohjoismaiden yhteistyöministerit ovat myös päättäneet perustaa Visio 2030:een liittyvää pohjoismaista yhteistyötä varten pohjoismaisten kansalaisyhteiskuntatoimijoiden verkoston. Järjestöjä halutaan kuulla, ja niiden halutaan ottavan kantaa visiotyöhön. Lähtötilannemittauksen kehittämisessä on sen vuoksi ollut mukana joukko pohjoismaisia yhteiskunnallisia toimijoita. 

Isoja askeleita on helpompi ottaa yhdessä. Pohjoismaiden muuttaminen maailman kestävimmäksi ja integroituneimmaksi alueeksi vuoteen 2030 mennessä ei ole helppo tehtävä. Mutta kun maat yhdistävät voimansa, kaikkien tie tasoittuu. 

Una Hildardóttir, Islannin nuortenneuvosto (LUF)

Taustaa

Pohjoismaiden pääministerien elokuussa 2019 hyväksymä Visio 2030 asettaa kunnianhimoisen tavoitteen, jonka mukaan Pohjolasta tulee maailman kestävin ja integroitunein alue vuoteen 2030 mennessä^{[1]Pohjoismaiden pääministerien julkilausuma: https://www.norden.org/fi/julkilausuma/visio-2030} .

Visio 2030:n lähtökohtana ovat Agenda 2030 ja Pariisin ilmastosopimus, mutta Pohjoismaiden pääministerien mukaan tavoitteet on asetettava korkeammalle ja ne on saavutettava nopeammin. Pohjoismaiden ministerineuvosto panostaa visiotyössä erityisesti kolmeen strategiseen painopistealueeseen, jotka ovat vihreä Pohjola, kilpailukykyinen Pohjola ja sosiaalisesti kestävä Pohjola.

Pohjoismaiset yhteistyöministerit päättivät syyskuussa 2020 Visio 2030:n pohjoismaisista indikaattoreista. Pohjoismaisilla indikaattoreilla on tarkoitus seurata Pohjoismaiden kehitystä vision toteuttamisessa. Visio 2030:n kolmella strategisella painopistealueella on kaikkiaan 45 pohjoismaista indikaattoria. Jokainen strateginen painopistealue sisältää viisi fokusaluetta, joista kullakin on kolme indikaattoria. Pohjoismaiset indikaattorit kytkeytyvät selkeästi Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. Vision lähtötilanne ja tilannemittaukset voidaan määrittää 45 pohjoismaisen indikaattorin avulla. Kaikki 45 pohjoismaista indikaattoria on esitelty liitteessä 1. 

Visio 2030:n lähtötilanne

Lähtötilannemittauksella halutaan arvioida Visio 2030:lle sovitun 45 pohjoismaisen indikaattorin avulla Pohjoismaiden lähtökohta ryhdyttäessä toteuttamaan visiota Pohjolasta maailman kestävimpänä ja integroituneimpana alueena vuonna 2030. 

Lähtötilannemittaus on arvio Pohjoismaista kokonaisuutena, ja sen vuoksi 45 indikaattorin tiedot kuvaavat Pohjoismaiden kokonaistilannetta, eli niitä ei ole eritelty maittain. Kyse on yhteispohjoismaisesta välineestä, joka on painotettu Pohjoismaiden väkiluvun mukaan. Joidenkin indikaattoreiden osalta tilanne vaihtelee maittain, mutta koska Visio 2030 on pohjoismaisen yhteistyön visio, lähtötilannemittauksessa ei ole paneuduttu tällaisten erojen esilletuontiin.

Lähtötilanneraportti kuvaa lähtötilannemittauksen tuloksia yleisellä tasolla, ja sen lähtökohtana on arvio 45 pohjoismaisen indikaattorin tilasta ja kehityksestä. Raporttia täydentävät lähtötilannemittaukseen osallistuneiden pohjoismaisten yhteiskunnallisten toimijoiden näkemykset. Tavoitteena on ollut kehittää yksinkertainen seurantajärjestelmä, jolla voidaan arvioida sekä lähtötilannetta että myöhempää tilannetta. Sen vuoksi yksittäisten indikaattorien arvioinnissa ei ole myöskään turvauduttu syvälliseen kirjallisuuskatsaukseen eikä asiantuntijalausuntoihin.

Lähtötilannemittauksen tulokset julkaistaan Pohjoismaiden ministerineuvoston verkkosivuilla. Pohjoismaiden ministerineuvosto aikoo seurata säännöllisesti pohjoismaisten indikaattorien tilannetta ja kehityssuuntia varmistaakseen, että kehitys on oikeansuuntaista.

Pohjoismaat voivat vahvistaa asemaansa kehittämällä yhdessä yhteispohjoismaista lähtötilannetta ja indikaattoreita, sillä näin ne voivat paitsi tukea toisiaan ja oppia toisiltaan myös vahvistaa yhteispohjoismaista visiota Pohjolasta maailman kestävimpänä ja integroituneimpana alueena.

Eva Kirstine Fabricius, Tanskan arkkitehtuurikeskus (DAC)

Lähtötilannemittauksen kehittämisessä käytetty menetelmä

Menetelmä lähtötilannemittauksen määrittämistä ja tulevia tilannemittauksia varten on Rambøll Management Consultingin kehittämä. Arviointimalliksi luotu menetelmä perustuu kansainvälisesti vakiintuneisiin kestävyyden mittausmenetelmiin, jotka EU, YK ja Bertelsmann-säätiö ovat kehittäneet Agenda 2030:n yhteydessä. Arviointimallia kuvataan seuraavassa lyhyesti ja tarkemmin luvussa 6.

Arviointimalli koostuu neljästä rakennuspalikasta, jotka yhdessä mahdollistavat pohjoismaisten indikaattorien arvioimisen (ruutu 1). Rakennuspalikat ovat A: Ylemmän ja alemman vertailupisteen määrittäminen, B: Skaalaus ja liikennevalopisteytys, C: Mallin vertailuarvon määrittäminen ja D: Eriarvoisuuden arviointi. Ylempi ja alempi vertailupiste (rakennuspalikka A) on johdettu porrasmallista, ja tarkoituksena on määrittää indikaattorin pohjoismainen lähtökohta ja nykytila. Kyse ei siis ole pohjoismaisen tason poliittisesti päätetyistä tavoitteista. 

Lähtötilannemittaus tarjoaa kiinnostavan ja konkreettisen menetelmän pitkän aikavälin kehityksen arvioimiseen eri ajankohtina ja maiden suurimpien haasteiden ja mahdollisuuksien havaitsemiseen.

Jari Lyytimäki, Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ympäristöpolitiikkakeskus

Ruutu 1. Visio 2030:n lähtötilanteen mittausmenetelmän neljä rakennuspalikkaa

A: Ylemmän ja alemman vertailupisteen määrittäminen: 45 indikaattorin nykytilanteen ja kehityksen mitattavuutta varten on määritelty ylempi ja alempi raja-arvo (liite 2). Menetelmä lähtee neljän askelman porrasmallista, ja periaatteena on lisäksi, että mittauksen tulee olla kunnianhimoinen, realistinen ja mielekäs pohjoismaisessa kontekstissa. Vertailupisteiden neljä askelmaa ovat: 1) Pohjoismaiden tavoitteet (väkiluvulla painotettuna); 2) kestävän kehityksen tavoitteet (SDG) tai muut kansainväliset tavoitteet, joihin Pohjoismaat ovat sitoutuneet; 3) parhaiten pärjänneet EU- tai OECD-maat tai Pohjoismaiden paras tähänastinen tilanne ja 4) asteikon tekniset ääripisteet.

B: Skaalaus ja liikennevalopisteytys: Malli esittelee tavoitteiden saavuttamisen nykytilaa ja kehitystä skaalaus- ja värikoodimenetelmällä, joka perustuu vuotuiseen kestävän kehityksen edistymisraporttiin (SDR). Ylä- ja alarajan välinen etäisyys skaalataan asteikolla 0–100 ja pisteytys tehdään tällä välillä neljän yhtä suuren kvartiilin pohjalta. Indikaattorin nykytilannetta ja kehitystä kuvataan tämän pohjalta liikennevalovisualisoinnin avulla.

Tilanne: Vihreä vastaa asteikolla skaalaa 75,1–100, keltainen skaalaa 50,1–75, oranssi skaalaa 25,1–50 ja punainen skaalaa 0–25.

Kehitysnuoli: Perustuu yksinkertaiseen historialliseen ennusteeseen kehityssuunnasta, ja siksi se tulee nähdä ainoastaan viitteenä tulevasta kehityksestä. Vihreä nuoli tarkoittaa sitä, että indikaattori sijoittuu vuonna 2030 vihreälle alueelle (75,1–100), ja keltainen nuoli tarkoittaa sitä, että indikaattoriennuste liikkuu kohti ylempää vertailupistettä (>0,5 %), mutta ei riittävästi sijoittuakseen vihreälle kentälle vuonna 2030. Oranssi nuoli tarkoittaa sitä, että indikaattorin kehitys on pysähtynyt (-0,5–0,5 %), ja punainen nuoli sitä, että kehitys liikkuu kohti alempaa vertailupistettä (>0,5 %).

C: Mallin vertailuarvon määrittäminen: Jotta Pohjoismaiden indikaattoritavoitteiden saavuttamisen nykytilanteelle ja kehitykselle saataisiin vertailupohja, kerätään tietoja viidestä parhaiten pärjänneestä ja vertailukelpoisesta OECD-maasta. Kutakin strategista painopistealuetta varten on nimetty ryhmä vertailukelpoisia maita.

​D: Eriarvoisuuden arviointi: Eriarvoisuutta arvioidaan sukupuolen, iän ja/tai alueellisen eriarvoisuuden perusteella niiden kehitysindikaattorien osalta, joista on saatavilla tilastotietoa. Arviointi perustuu Theil-indeksiin ja sen tukena on täydentäviä tilastotietoja. Eriarvoisuuden arviointi on pelkästään deskriptiivinen. 

Lähtötilannemittauksessa on laadittu värikoodattu tilannearvio ja kehitysnuolet^{[1]Kehitysnuolet perustuvat historiallisen suuntauksen yksinkertaiselle ennakoinnille ilman muita muuttujia. Kehitysnuolet antavat siten vain viitteen tulevasta kehityksestä.} kaikille 45 pohjoismaiselle indikaattorille. Tilanteiden ja kehitysnuolten värit tulee ymmärtää seuraavasti:

Menetelmän kehittämistä on arvioitu hankkeen asiantuntijaryhmän kanssa pidetyssä työpajassa. Asiantuntijaryhmässä oli mukana edustajia Tanskan tilastokeskuksesta, Ruotsin tilastokeskuksesta (SCB), Norjan tilastokeskuksesta, Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE), Oslon monialaisen ympäristö-, ilmasto- ja yhteiskuntatutkimuksen keskuksesta (CIENS) ja Nordregiosta sekä kolme asiantuntijaa Pohjoismaiden ministerineuvoston kestävän kehityksen asiantuntijaryhmästä. Kehitetty arviointimalli ja alustavat tulokset on myös esitelty Pohjoismaiden ministerineuvoston kestävän kehityksen asiantuntijaryhmälle kokouksessa ja sen jälkeen pidetyssä työpajassa.

Myös pohjoismaisia yhteiskunnallisia toimijoita on ollut mukana kehittämässä ja ideoimassa Visio 2030:n lähtötilannemittausta. Näiden yhteiskunnallisten toimijoiden joukossa on sekä kansalaisjärjestöjen ja tutkimus- ja asiantuntijalaitosten että muiden relevanttien pohjoismaisten toimijoiden edustajia. Heidän näkemyksensä on otettu huomioon lähtötilannearvioinnin tiimoilta pidetyissä kolmeen strategiseen painopistealueeseen liittyvässä kolmessa työpajassa, ja näkemykset ovat mukana jatkettaessa Visio 2030 -työtä. Viideltä toimijalta on lisäksi pyydetty sitaatteja. Sitaatit ovat mukana lähtötilanneraportissa.

Tehtävässä on keskitytty kehittämään menetelmä ja lähtötilannemittaus Pohjoismaiden Visio 2030:n nykytilanteesta. Toimeksiantoon ei sisältynyt muiden analyysien tai muun tutkimuksen tekeminen tulosten taustaa koskevien tietoon perustuvien hypoteesien selittämiseksi tai esittelemiseksi, ja lähtötilannemittaus on sen vuoksi ensisijaisesti 45 indikaattorin mittaamiseen perustuva deskriptiivinen analyysi Pohjoismaiden nykytilanteesta vision toteutuksessa.

Lähtötilannemittaus perustuu uusimpiin käytettävissä oleviin tilastotietoihin kustakin pohjoismaisesta indikaattorista. Yksikään indikaattori – sen enempää tilannearvio kuin kehitysnuoletkaan – ei sen vuoksi kuvaile maailmanlaajuisen covid-19-pandemian vaikutuksia vuosina 2020–2021.

Lähtötilannemittaus oppaana Pohjoismaiden ministerineuvoston Visio 2030 -työssä

Lähtötilanneraportti on Rambøll Management Consultingin tekemä riippumaton arvio, jota käytetään oppaana Pohjoismaiden ministerineuvoston Visio 2030:n toimintasuunnitelman toteutuksessa. Lähtötilanne ja kehityssuunta ovat nimittäin arvokasta tietoa, jonka pohjalta voidaan arvioida Pohjoismaiden ministerineuvoston työtä nykyisen myönteisen kehityksen vahvistamiseksi tai haasteiden ja kielteisten kehityssuuntien selättämiseksi.

On kuitenkin syytä korostaa, että useat eri tekijät sekä Pohjoismaiden ministerineuvoston, Pohjoismaiden hallitusten ja muiden pohjoismaisten toimijoiden toimenpiteet yhdessä yleisen maailmantilanteen kehityksen kanssa vaikuttavat siihen, miten Pohjoismaat etenevät kohti visiota.  Lähtötilanneraportti ei olekaan arvio Pohjoismaiden ministerineuvoston toimenpiteistä vision toteuttamiseksi vaan arvio Pohjoismaiden nykytilanteesta.

Visio 2030:n tilanne

Pohjolasta on tulossa kestävä ja integroitunut alue, mutta parantamisen varaa on edelleen

Visio 2030:n lähtötilannemittauksen mukaan Pohjoismaiden lähtökohta on kaiken kaikkiaan vakaa, ja alueen kehitys kohti maailman kestävintä ja integroituneinta aluetta on yleisesti ottaen myönteistä. Lähtötilannemittauksen mukaan erityisesti vihreän Pohjolan osalta on kuitenkin yhä erilaisia haasteita ja parantamisen varaa. Parantamisen varaa on myös kilpailukykyisen Pohjolan ja sosiaalisesti kestävän Pohjolan osalta.

Kaavio 1 näyttää lähtötilannemittauksen tulokset kolmen strategisen painopistealueen mukaan jaoteltuna. Kaavion värit kuvastavat tilannearviota kunkin strategisen painopistealueen viidestätoista indikaattorista. Kaaviossa ei ole arviota indikaattorien kehityssuunnista, mutta niistä kerrotaan kolmessa seuraavassa luvussa.

Kuten kaaviosta ilmenee, Pohjoismaat ovat päässeet pitkälle erityisesti kilpailukykyisen Pohjolan osalta. Siinä ollaan hyvää vauhtia etenemässä kohti tavoitteita. Eniten Pohjoismailla on parantamisen varaa vihreässä Pohjolassa, jolla on muita alueita enemmän merkittäviä tai suuria haasteita. Pohjoismaat ovat päässeet pitkälle myös sosiaalisesti kestävän Pohjolan tavoitteiden saavuttamisessa. Sen tavoitteet on monilla alueilla saavutettu kokonaan tai osittain, mutta jäljellä on joitain merkittäviä tai suuria haasteita, joissa Pohjoismaat voivat parantaa suoritustaan vuoteen 2030 mennessä.

En oikein tiedä, mitä mieltä olisin nykytilanteesta. Nuoret suhtautuvat hyvin epäillen kestävyystavoitteidemme saavuttamiseen ja toimintamahdollisuuksiimme.

Una Hildardóttir, Islannin nuortenneuvosto (LUF)

Kaavio 1. Yleisarvio nykytilanteesta kolmen strategisen painopistealueen mukaan jaoteltuna

​Vihreä Pohjola

Kilpailukykyinen Pohjola

​Sosiaalisesti kestävä Pohjola

Vaikka lähtötilannemittaus on eritelty kolmen strategisen painopistealueen mukaan, on syytä korostaa, että Pohjoismaiden kehitystä on tarkasteltava ja käsiteltävä integroidusta kestävyysnäkökulmasta. Lähtötilannemittaus viittaa sillä tavoin tarkasteltuna kolmen strategisen painopistealueen välisiin useisiin synergioihin, jotka ovat olennaisia vision kokonaistoteutuksessa. Esimerkiksi tavoitetta vihreästä Pohjolasta voivat vahvistaa Pohjoismaiden vankka asema vihreässä innovoinnissa ja alueen kilpailukyky. Lähtötilannemittauksen mukaan vihreä kasvu ja innovointi eivät kuitenkaan saa kaivaa maata sosiaalisen kestävyyden alta, ja kasvussa ja innovoinnissa on yleisesti ottaen kunnioitettava luonnon kestävyyttä. Näitä synergioita avataan tarkemmin raportissa.

Kaikkien pitäminen mukana kehityksessä – leave no one behind – on Agenda 2030:n ja kestävän kehityksen tavoitteiden perusperiaate. Sen vuoksi lähtötilanneraportissa käsitellään mahdollisuuksien mukaan sukupuoleen, ikään ja alueellisuuteen perustuvaa eriarvoisuutta. Kaikista indikaattoreista ei esimerkiksi vihreän Pohjolan osalta ole ollut saatavilla tilastotietoa eriarvoisuudesta. Tätä aluetta on syytä vahvistaa tulevaisuudessa.

Seuraavassa esitellään tiivistetysti kunkin kolmen strategisen painopistealueen lähtötilanne.

Haasteellinen vihreä siirtymä

Suurimmat haasteet koskevat vihreän Pohjolan strategista painopistealuetta. Lähtötilannemittauksesta saa sen vaikutelman, että vihreä siirtymä on Pohjoismaiden asialistalla, mutta kehitystä on vauhditettava, jotta tavoite kestävästä ja integroituneesta Pohjolasta voidaan saavuttaa.

Lähtötilannemittauksen mukaan myönteisenä puolena on se, että Pohjoismaat ovat jo päässeet pitkälle vihreän innovoinnin ja vihreän kasvun alalla. Muun muassa uusiutuvan energian käyttö ja luonnonmukaisen viljelyalan laajentaminen etenevät hyvin, ja kehitys on niin myönteistä, että niitä koskevat tavoitteet näyttäisivät täyttyvän vuoteen 2030 mennessä. Jätteen kierrätys kunnissa on jo nyt tavoitteiden mukaista.

Muilla alueilla Pohjoismaat eivät ole vielä hyödyntäneet vihreän siirtymän mahdollisuuksia. Huomiota kiinnittää muun muassa se, että kasvihuonekaasupäästöt ja energiaintensiteetti – eli energiankäyttö suhteessa taloudellisen tai fyysisen arvon tuottamiseen ja materiaalijalanjälkeen – eivät tällä hetkellä vastaa niille asetettuja tavoitteita. Kulutuksen kasvihuonekaasupäästöt ja kasvihuonekaasuintensiteetti kulkevat oikeaan suuntaan, mikä on myönteistä, mutta kasvihuonekaasupäästöjen väheneminen on pysähtynyt, eikä tavoitteeseen päästä vuoteen 2030 mennessä, mikäli nykyinen kehityssuunta jatkuu. Erityisen huolestuttavaa on se, että suunta on väärä ja materiaalijalanjälki kasvaa – enemmän kuin vertailukelpoisissa maissa.

Lähtötilannemittauksen mukaan myös luonnon ja sen monimuotoisuuden suojelussa on monilla alueilla haasteita. Tämä koskee erityisesti vedenalaisen elämän fokusaluetta, sillä muun muassa Itämeren rehevöityminen on suuri haaste. Mikäli nykyinen kehityssuunta jatkuu, Itämeren rehevöitymistilanne kuitenkin kohenee maltillisesti, kun taas Jäämeren ja Barentsinmeren kalakannat supistuvat, eli siltä osin kehitys ei vastaa odotuksia. Myös maanpäällisen elämän fokusalueeseen liittyy haasteita, ja erityisesti viljelyalueiden lintupopulaatio on supistunut kahdenkymmenen viime vuoden aikana. Myönteistä on kuitenkin luonnonmukaisen viljelyn yleistyminen.

Kuten aiemmin mainittiin, vihreän Pohjolan painopistealueella ei ole voitu arvioida eriarvoisuutta, koska saatavilla ei ole relevanttia tilastotietoa. Tulevaisuudessa olisi kiinnostavaa saada mukaan arvio erityisesti alueellisesta eriarvoisuudesta ja kasvihuonekaasupäästöihin liittyvästä eriarvoisuudesta. 

Vahva lähtökohta kilpailukykyiselle Pohjolalle

Pohjoismaat pärjäävät parhaiten kilpailukykyisen Pohjolan strategisella painopistealueella. Maat ovat jo päässeet tavoitteisiinsa monilla alueilla, ja jos kehityssuunnat pysyvät samanlaisina, Pohjoismaiden asema vahvistuu entisestään.

Yleisesti lähtötilannemittaus antaa kuvan Pohjoismaista kilpailukykyisenä ja innovatiivisena alueena, jonka väestö on hyvin koulutettua ja työllisyysaste korkea. Koulutuksen keskeyttäminen on kuitenkin ongelma, joka himmentää muutoin myönteistä kuvaa. Toinen keskeinen haaste on miesten ja naisten välinen koulutuskuilu. Miehet kouluttautuvat naisia vähemmän, ja heillä on suurempi riski opintojen keskeyttämiseen. Pohjoismaat pitävät paljolti valttinaan hyvin koulutettua väestöä, ja sen vuoksi haasteeseen on tartuttava.

Pohjoismailla on parantamisen varaa myös pyrittäessä tekemään alueesta maailman integroitunein vuoteen 2030 mennessä. Keskinäisessä kaupankäynnissä Pohjoismaat ovat saavuttamassa tavoitteensa, mutta haasteita on sekä Pohjoismaiden välisessä työpendelöinnissä että muuttamisessa toiseen Pohjoismaahan. Näiltä osin kehitys on joko pysähtynyt tai kääntynyt huonompaan suuntaan.

Kilpailukykyisen Pohjolan strategisen painopistealueen neljä indikaattoria – kiertotalouden työpaikat, vihreät patentit, kaupunkien hiukkaspäästöt ja julkinen liikenne – korostavat vihreän Pohjolan ja kilpailukykyisen Pohjolan strategisten painopistealueiden välistä tiivistä kytköstä. Kasvun on siis oltava tulevaisuudessa vihreää ollakseen kestävää. Nämä neljä indikaattoria ovat lähestymässä tavoitteita, mikä vahvistaa kuvaa Pohjoismaista alueena, jonka vahvuutena ovat vihreä innovointi ja tutkimus.

Kilpailukykyinen Pohjola

Sosiaalisen kestävyyden lähtökohta on vankka, mutta haasteitakin riittää

Pohjoismaat pärjäävät lähes yhtä hyvin sosiaalisesti kestävän Pohjolan strategisella painopistealueella kuin kilpailukykyisen Pohjolan alueella. Lähtötilannemittaus antaa kuvan yhteiskunnasta, jolle on ominaista suuri sosiaalinen luottamus ja taloudellinen yhdenvertaisuus, hyvä kansanterveys ja pitkä eliniän odote.

Lähtötilannemittauksen mukaan tavoitteiden saavuttamisessa on myös haasteita. Työmarkkinoiden tasa-arvossa on parantamisen varaa; tavoitteita työmarkkinoiden sukupuolittumisen häivyttämisestä ei esimerkiksi ole saavutettu. Myös isien käyttämä osuus perhevapaista on kaukana tasa-arvotavoitteista. Yksi kilpailukykyisen Pohjolan strategisen painopistealueen alla olevista fokusalueista on hyvä koulutus, ja sen näkökulmasta havaitaan, että vaikka naiset ovat paremmin koulutettuja, heidän asemansa työmarkkinoilla on heikompi kuin miehillä. Haasteita on myös EU:n ulkopuolelta tulleiden työelämään sijoittumisessa – erityisesti naisten osalta.

Tämän mukaan sosiaalisen kestävyyden ja kilpailukyvyn strategiset painopistealueet ovat sidoksissa toisiinsa. Ilman vahvaa sosiaalista osallisuutta ja kaikkien osallistumista yhteiskuntaan ja työelämään Pohjoismaiden kilpailukyky ja työvoima eivät saavuta täyttä potentiaaliaan vuoteen 2030 mennessä.

Kilpailukyky ja sosiaalinen osallisuus kytkeytyvät toisiinsa yleisemminkin, mutta aivan erityisesti vihreässä siirtymässä, johon politiikan ja elinkeinoelämän huomio kohdistuu voimakkaasti juuri nyt. Vihreän siirtymän varmistaminen ja sosiaalisen vinouman ehkäiseminen niin, että kaikki pääsevät mukaan ja hyötyvät siirtymästä, on keskeinen tehtävä sekä globaalisti että Pohjoismaissa. Vision tulevissa tilannearvioinneissa tätä olisi hyvä seurata.  

​Sosiaalisesti kestävä Pohjola

Vihreä Pohjola

Haluamme yhdessä edistää yhteiskuntiemme siirtymistä vihreään talouteen sekä hiilineutraaliutta ja kestävää kierto- ja biotaloutta.

Lähtötilannemittauksen mukaan Pohjoismailla on monilla alueilla järkevä lähtökohta, mutta joillain alueilla vihreän Pohjolan tavoitteiden saavuttamisessa on edelleen haasteita.

Mikäli nykyiset kehityssuunnat jatkuvat, olemme yleisesti ottaen oikealla tiellä. Useimpien indikaattorien osalta tahti on kuitenkin liian hidas tavoitteiden saavuttamiseen vuoteen 2030 mennessä. Viidessä indikaattorissa kehitys on kaiken lisäksi pysähtynyt tai kääntynyt väärään suuntaan.

Lähtötilannemittauksessa mukana olleet pohjoismaiset yhteiskunnalliset toimijat pitävät sen nojalla tarpeellisena vauhdittaa vihreää siirtymää ja turvata vastuullisempi kulutus ja tuotanto tasapainossa luonnonsuojelun kanssa.

Kaaviossa 2 kuvataan vihreän Pohjolan 15 indikaattorin tilannetta ja kehityssuuntaa.

Luonnoltaan karu, kaunis, julma ja vaativa Pohjola tarjoaa maailmalle sitkeyttä, vahvuutta ja päättäväisyyttä sekä tarvittavat keinot haasteiden selättämiseen. Taloudellisesti hyvinvoivana alueena Pohjoismailla on vastuu toimia kansainvälisenä tiennäyttäjänä toteutettaessa kestäviä prosesseja ja ratkaisuja maapallon ja sen elämän suojelemiseksi.

Chris McCormick, Design og arkitektur Norge (DOGA)

Kaavio 2. Vihreän Pohjolan indikaattorien tilanne ja kehityssuunta​^{[1]Tilastotietoihin voi tutustua pohjoismaisessa tilastotietokannassa: https://indicators.nordicstatistics.org/ourvision2030.}

Vihreä siirtymä edellyttää nykyistä tehokkaampia toimenpiteitä

Lähtötilannemittauksen mukaan vihreä siirtymä on tärkeällä sijalla Pohjoismaiden asialistalla. Pohjoismaat ovat edistyneet erityisesti energiantuotannon ja maatalouden vihreässä siirtymässä. Kulutuksen ja tuotannon supistaminen ja luonnonvarojen ja luonnon monimuotoisuuden suojelu eivät kuitenkaan etene yhtä ripeästi.

Myönteisenä asiana todettakoon, että sekä uusiutuvan energian käyttö että luonnonmukaisten viljelyalueiden osuus on kasvanut. Mikäli nykyinen kehityssuunta jatkuu, Pohjoismaat saavuttavat vuoden 2030 mennessä tavoitteensa kummankin indikaattorin osalta. Toinen vahvuus on jätteiden kierrätys kunnissa. Näyttää siltä, että tämä tavoite on jo saavutettu.

Muillakin alueilla suunta on myönteinen. Lähtötilannemittaus kuitenkin osoittaa yksiselitteisesti, että Pohjoismaiden on tehostettava toimiaan voidakseen saavuttaa Visio 2030:n tavoitteet.

Erityisesti Pohjoismaiden kasvihuonekaasupäästöt kiinnittävät huomiota – lähtötilannemittauksen mukaan siinä on huomattavia haasteita kaikkien parametrien osalta. Vaikka kehitys onkin oikeansuuntaista, vauhti ei riitä siihen, että tavoitteisiin päästäisiin vuoteen 2030 mennessä.

Myös Pohjoismaiden materiaalijalanjälki ja energiankulutus ovat liian suuria. Materiaalijalanjäljen osalta kehitys on sitä paitsi vääränsuuntaista.

Kasvihuonekaasupäästöihin liittyy läheisesti arktisen merijään sulaminen, mikä tarkoittaa jään peittämän alueen supistumista. Haaste on niin suuri, etteivät Pohjoismaat kykene ratkaisemaan sitä yksinään, mutta ne voivat ohjata kansainvälistä työtä. 

Vedenalaisen ja maanpäällisen elämän ja samalla Pohjoismaiden luonnon monimuotoisuuden suojelusta on lähtötilannemittauksen mukaan sekä myönteisiä että kielteisiä viitteitä. Luonnonmukainen maatalous yleistyy – niin paljon, että tavoitteeseen päästään vuoteen 2030 mennessä, mikäli kehityssuunta pysyy samana. Maanpäällisen elämän osalta tilanne on yleisesti ottaen järkevä. Huolta aiheuttaa kuitenkin lintukannan supistuminen ja suojeltujen alueiden osuuden kasvun pysähtyminen – niin maalla kuin merelläkin. Itämeren rehevöityminen on toinen iso haaste, eikä tavoitteisiin luultavasti päästä vuoteen 2030 mennessä, vaikka kehitys onkin oikeansuuntaista.

Seuraavassa kuvataan kunkin fokusalueen tilannetta ja kehitystä. 

Ilmastotekoja 
Pohjoismaiden kasvihuonekaasupäästöt ovat yhä liian suuria

Ilmastotekojen fokusalueella käytettyjen indikaattorien mukaan Pohjoismailla on haasteita kaikkien kolmen indikaattorin kohdalla.

Pohjoismaiden oman tuotannon kasvihuonekaasupäästöt^{[1]Tarkempaa tietoa Pohjoismaiden oman tuotannon kasvihuonekaasupäästöjen ja kulutuksen kasvihuonekaasupäästöjen välisestä erosta saa esimerkiksi täältä:  Greenhouse gas inventory – Wikipedia: https://en.wikipedia.org/wiki/Greenhouse_gas_inventory.} ovat yhä liian suuret suhteessa eri Pohjoismaiden kansallisiin tavoitteisiin, vaikka ne ovatkin merkittävästi pienemmät kuin vertailukelpoisten maiden ryhmässä. Mikäli kehitys jatkuu ennallaan, Pohjoismaat eivät saavuta tavoitteitaan vuoteen 2030 mennessä. Tulevan kehityssuunnan arviointi perustuu kuitenkin yksinomaan historialliseen kehitykseen, eikä siinä oteta huomioon Pohjoismaiden strategioita eikä tulevia toimia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.

Kulutuksen kasvihuonekaasupäästöt, joissa on mukana sekä Pohjoismaissa että ulkomailla tuotettujen tuotteiden kulutus, voidaan tätä nykyä laskea ainoastaan Ruotsissa. Jos pohjoismaista tilannetta arvioidaan Ruotsin nykyisten päästöjen pohjalta, tavoitteen saavuttamisessa on merkittäviä haasteita. Ruotsin päästöt ovat kuitenkin vähentyneet tasaisesti vuodesta 2010, mikä on myönteistä, mutta – historiallisen kehityksen nojalla – se ei riitä tavoitteiden saavuttamiseen. Toiveena on saada tietoja vastedes useammista Pohjoismaista, niin että indikaattorille voidaan laskea todellinen pohjoismainen arvio.^{[2]Indikaattoreita varten kerättyjen tietojen pohjana on menetelmästä johtuen oltava vähintään 50 % Pohjoismaiden senhetkisestä väkiluvusta. Indikaattorin 1.1.2 kohdalla on tehty poikkeus, koska lähtötilanneraporttiin on haluttu saada alustava käsitys tilanteesta.}

Myös arktisen merijään asteittainen sulaminen – mitattuna neliökilometreinä arktisen alueen jääpeitteen pinta-alasta (ks. liite 1) – on haaste ja ilmiö, jonka useimmat asiantuntijat kytkevät kasvihuonekaasupäästöihin. Kehitys kulkee siltä osin väärään suuntaan. Arktinen jääpeite on supistunut vuoden 1990 jälkeen 11,7:stä 10,2 miljoonaan neliökilometriin. Mikäli nykyinen kehityssuunta jatkuu, jääpeite on vuonna 2030 enää 9,5 miljoonaa neliökilometriä. Asiantuntijoiden ennusteet jääpeitteen tulevasta supistumisesta ja sen seurauksista vaihtelevat huomattavasti, mutta useimmat pitävät nykyisen kehityksen jatkumista haasteena ja mahdollisesti hyvin suurena uhkana ilmastolle ja koko maapallolle.

Lähtötilannemittauksen mukaan sekä kasvihuonekaasupäästöt että arktisen merijään sulaminen ovat haasteita Pohjoismaille. Kehityssuunnat ovat sellaisia, että tavoitteiden saavuttaminen edellyttää lisätoimenpiteitä. Yhteiskunnallisten toimijoiden mielestä Pohjoismailla on siinä tärkeä tehtävä: vaikka Pohjoismaiden kasvihuonekaasupäästöt ovat vain murto-osa maailmanlaajuista päästöistä, Pohjoismaat voivat ohjata kansainvälistä kehitystä ja toimia tiennäyttäjinä muulle maailmalle muun muassa kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa.

LISÄTIETOA

Edullista ja puhdasta energiaa
Uusiutuvan energian käyttö yleistyy, mutta energiankulutus on edelleen liian suurta 

Edullisen ja puhtaan energian fokusalueeseen liittyvien indikaattorien mukaan Pohjoismailla on yhä haasteita, vaikka useilla alueilla onkin tapahtunut edistystä.

Yli puolet Pohjoismaissa kulutetusta energiasta on peräisin uusiutuvista energialähteistä. Pohjoismaat ovat siis hyvää vauhtia saavuttamassa tälle alueelle asettamansa tavoitteet, ja kehityssuunta on niin myönteinen, että jos se jatkuu samanlaisena, tavoitteet voidaan saavuttaa vuoteen 2030 mennessä.

Pohjoismaiden energiaintensiteetti (energiankulutus suhteessa BKT:hen) näyttäytyy lähtötilannemittauksessa suurena haasteena. Tätä on tarkasteltava suhteessa EU:n kokonaistavoitteeseen, joka on 32,5 prosentin parannus vuoteen 2018 verrattuna. EU-tavoite koskee EU:ta kokonaisuutena, eikä sitä ole eritelty maittain, mutta se voidaan nähdä toimenpiteiden askelmerkkinä. Siinä mielessä kehitys kulkee oikeaan suuntaan, joskaan ei riittävän nopeasti, jotta tavoitteet saavutettaisiin vuonna 2030.

Kasvihuonekaasuintensiteetti eli energiaan liittyvien kasvihuonekaasupäästöjen ja energian bruttokulutuksen suhde (ks. myös liite 1) arvioidaan lähtötilanteessa merkittäväksi haasteeksi. Sitä on tarkasteltava suhteessa täyden vähennyksen tavoitteeseen. Kehitys on kuitenkin maltillisen myönteistä: Kasvihuonekaasuintensiteetti on laskenut tasaisesti kaikkiaan noin kolmanneksella vuodesta 1996 lähtien. Vaikkei kehitys olekaan riittävään nopeaa tavoitteiden saavuttamiseen vuonna 2030, se on silti nopeampaa kuin vertailukelpoisten maiden ryhmässä.

Kaiken kaikkiaan Pohjoismaat pärjäävät parhaiten uusiutuvien energialähteiden käytössä, mutta energiaintensiteettiä – eli energiankulutusta suhteessa taloudellisen tai fyysisen arvon tuottamiseen – on pienennettävä, jotta tavoitteisiin päästäisiin vuoteen 2030 mennessä. Myönteistä on se, että kaikissa fokusalueen indikaattoreissa tapahtuu edistystä.

LISÄTIETOA

Vastuullista kuluttamista 
Materiaalijalanjälki on liian suuri

Vastuullisen kuluttamisen fokusaluetta koskevat indikaattorit antavat vaihtelevan kuvan.  

Erityisesti materiaalijalanjälki on merkittävä haaste Pohjoismaille. Pohjoismaat ovat jääneet jälkeen sekä parhaiten pärjänneistä OECD-maista että vertailukelpoisten maiden ryhmästä, ja kehitys kulkee väärään suuntaan. Kehityssuunnan on muututtava, mikäli tavoitteet halutaan saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. 

Myönteisempänä näyttäytyy jätteen kierrätys Pohjoismaiden kunnissa. Siltä osin Pohjoismaiden katsotaan alueena jo päässeen tavoitteisiinsa. Kehitys on kuitenkin polkenut paikallaan vuoden 2015 jälkeen, ja tällä hetkellä näyttää siltä, että vertailukelpoiset maat ovat ajamassa Pohjoismaiden ohi, mikäli historiallinen suunta jatkuu. Yhteiskunnalliset toimijat ovat huomauttaneet, etteivät indikaattorit huomioi sitä, että joidenkin Pohjoismaiden kokonaisjätetuotanto on suuri EU-kontekstissa.

Pohjoismaisen Joutsen-ympäristömerkin käyttöä on mitattu vuodesta 2014 lähtien. Ympäristömerkkilisenssien määrä on kasvanut jonkin verran vuoden 2014 jälkeen ja on tällä hetkellä suhteellisen hyvä. Ympäristömerkinnän käyttöä voisi kuitenkin lisätä, sillä nykyisellä kehitystahdilla tavoitteita ei saavuteta vuoteen 2030 mennessä.

Kaiken kaikkiaan Pohjoismailla on edelleen haasteita vastuullisen kuluttamisen saralla. Erityisesti materiaalijalanjälkeä on syytä pienentää, sillä se on iso haaste, mutta myös ympäristömerkinnän käyttöä voitaisiin lisätä.

LISÄTIETOA

Maanpäällinen elämä
Luonnonsuojelu ja luonnonmukaisuus saavat jalansijaa, mutta luonnon monimuotoisuus on uhattuna​

Maanpäälliseen elämään liittyvät indikaattorit osoittavat Pohjoismailla olevan sekä vahvuuksia että haasteita maanpäällisen luonnon ja sen monimuotoisuuden suojelussa. Tällä hetkellä fokusalueen tilanne on suhteellisen hyvä, mutta pysähtyneeseen tai väärän suuntaiseen kehitykseen kahdella kolmesta indikaattorista on vastedes kiinnitettävä huomiota.

Vajaat 17 prosenttia Pohjoismaiden maapinta-alasta on suojeltu, kun mukaan lasketaan kansallispuistot ja Natura-alueet. Pohjoismailla on siis edelleen parantamisen varaa tämän indikaattorin osalta suhteessa EU:n 30 prosentin tavoitteeseen, vaikka Pohjoismaat pärjäävätkin vertailukelpoisten maiden ryhmää paremmin. Tilanne on pysynyt ennallaan vuodesta 2012, ja jos suunta pysyy samana, tavoitteita ei tältä osin saavuteta vuoteen 2030 mennessä.

Myönteisempää on se, että luonnonmukaisen viljelyalan osuus kasvaa Pohjoismaissa. Luomuviljelyn monipuolisuus, torjunta-aineettomuus ja olemassa olevan luonnon suojelu edistävät luonnon monimuotoisuutta. Pohjoismaiden viljelyalasta on luomuviljelyssä 15 prosenttia, mikä kuitenkin on melko kaukana EU:n 25 prosentin tavoitteesta, vaikka Pohjoismaat pärjäävätkin hyvin suhteessa vertailukelpoisten maiden ryhmään. Myönteisintä on se, että mikäli nykyinen kehityssuunta jatkuu, tavoitteet saavutetaan vuoteen 2030 mennessä.

Tällä hetkellä viljelyalueiden lintukantojen arvioidaan olevan tavoitteiden mukaisia. Näköpiirissä on kuitenkin merkittäviä haasteita, sillä lintukannat kutistuvat huomattavasti lähivuosina. Suuntaus näkyy maissa, joihin Pohjoismailla on tapana verrata itseään, ja se osoittaa luonnon monimuotoisuuden olevan uhattuna.

Lähtötilannemittauksen maanpäällistä elämää koskevat kolme indikaattoria antavat kaiken kaikkiaan suhteellisen hyvän kuvan Pohjoismaista, ja etenkin luomuviljelyyn käytetyn viljelymaan osuuden kasvu on tavoitteiden saavuttamisen kannalta myönteistä. Lintukantojen supistuminen on huolestuttavaa, ja se on suojeltujen alueiden osuuden ohella alue, jossa Pohjoismailla on tulevaisuudessa parantamisen varaa. Lähtötilannemittauksen kvalifioineet asiantuntijat ovat korostaneet, että alueen lähempi tarkastelu lisäindikaattorien, kirjallisuuskatsauksen ja asiantuntijalausuntojen avulla antaisi yksityiskohtaisemman kuvan tilanteesta. 

LISÄTIETOA

Vedenalainen elämä 
Rehevöityminen ja liikakalastus uhkaavat merenalaisen luonnon monimuotoisuutta 

Vedenalaiseen elämään liittyvät indikaattorit osoittavat Pohjoismailla olevan haasteita vedenalaisen luonnon ja sen monimuotoisuuden suojelussa.

Suojeltujen merialueiden osuus on Natura 2000:n^{[1]Kaikki EU-maat ovat nimenneet joitain luontoalueita. Alueet on nimetty sillä perusteella, että EU arvioi niiden luonnon olevan tärkeää ja arvokasta. Valituista alueista käytetään nimeä ”Natura 2000 -alue” Lisätietoa on täällä: https://naturstyrelsen.dk/media/nst/Attachments/natura2000104119_ny_low.pdf} mukaan tällä hetkellä kaukana EU:n tavoitteesta. Vaikka nykykehitys onkin myönteistä, se ei riitä tavoitteiden saavuttamiseen vuonna 2030. On huomionarvoista, että vertailukelpoisten maiden ryhmässä kehitys on ollut vuoden 2016 jälkeen niin myönteistä, että ne ovat ohittaneet Pohjoismaat. 

Myös Itämeren rehevöityminen^{[2]Rehevöityminen tarkoittaa sitä, että järvissä tai merissä on liikaa ravinteita. Se johtuu usein lannoitevalumista. Katso esim. https://undervisning.wwf.dk/eutrofiering-0}  on merkittävä haaste suhteessa Helsingin komission asettamaan ylärajaan. Vaikka rehevöityminen onkin vähentynyt tasaisesti vuodesta 1995, näyttää siltä, ettei tavoitetta nykyisen kehityskulun vallitessa saavuteta vuoteen 2030 mennessä. 

Jäämeren ja Barentsinmeren kalankantojen arvioidaan olevan edelleen uhattuina: Kalakannat (turska, silli ja mustakitaturska) olivat vuonna 2019 vajaat 15 miljoonaa tonnia. Se merkitsee merkittävää laskua vuoden 2004 kannoista, jotka olivat hieman yli 21 miljoonaa tonnia, ja tämän historiallisen kehityssuunnan nojalla arvioidaan, ettei kehitys pysy aikataulussa.

Kaiken kaikkiaan merenalaisen elämän ja siten pohjoismaisen luonnon monimuotoisuuden suojelussa on haasteita. Tällä hetkellä haasteina ovat erityisesti rehevöityminen ja suojeltujen merialueiden osuus, eikä tavoitteita saavuteta nykyisellä kehitysvauhdilla yhdenkään indikaattorin osalta vuoteen 2030 mennessä. Jäämeren ja Barentsinmeren kalakantojen osalta kehitys kulkee sitä paitsi tällä hetkellä väärään suuntaan. Mainittakoon, etteivät Pohjoismaat ole yksinään vastuussa mainittujen merialueiden luonnon monimuotoisuuden suojelusta, mutta niillä on hyvän esimerkin antamisen lisäksi mahdollisuus nostaa ongelmat esille sopivilla kansainvälisillä foorumeilla ja ympäristösopimuksissa. 

LISÄTIETOA

Kilpailukykyinen Pohjola

Haluamme yhdessä edistää Pohjolan vihreää kasvua, joka perustuu tietoon, innovointiin, liikkuvuuteen ja digitaaliseen integraatioon.

Lähtötilannemittaus osoittaa, että Pohjolasta on hyvää vauhtia tulossa vihreään kasvuun, innovointiin, liikkuvuuteen ja kiertotalouteen perustuva kilpailukykyinen alue.

Tavoitteisiin on jo päästy monien indikaattorien osalta, ja jos kehitys jatkuu ennallaan, Pohjolasta tulee vuoteen 2030 mennessä entistä kilpailukykyisempi alue.

Lähtötilannemittaukseen osallistuneet yhteiskunnalliset toimijat korostavat, että hyvin koulutettu väestö ja kärkiasema vihreän innovoinnin saralla ovat avainedellytyksiä sille, että Pohjoismaat pystyvät säilyttämään asemansa. Lähtötilannemittauksen mukaan Pohjoismailla on tässä paljon parantamisen varaa.

Kaaviossa 3 kuvataan kilpailukykyisen Pohjolan indikaattorien tilannetta ja kehityssuuntaa. 

Keskimääräistä alhaisempi koulutustaso ja asema työmarkkinoilla enteilevät monesti alhaisempaa osallistumista koulutukseen myös myöhemmin työuran aikana.

Pia Björkbacka, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK

Kaavio 3. Kilpailukykyisen Pohjolan indikaattorien tilanne ja kehityssuunta^{[1]Tilastotietoihin voi tutustua pohjoismaisessa tilastotietokannassa: https://indicators.nordicstatistics.org/ourvision2030}

Kilpailukykyinen Pohjola voi määrittää suunnan kohti kestävyyttä ja vihreää kasvua

Pohjola on kilpailukykyinen alue, jonka väestö on hyvin koulutettua ja työllisyysaste korkea. Myös tutkimuksella ja vihreällä innovoinnilla on vahva asema. Tämä on lähtötilannemittauksen antama vaikutelma.

Lähtötilannemittaus osoittaa niin ikään, että Pohjoismaat käyvät vilkasta keskinäistä kauppaa. Haasteita on kuitenkin sekä Pohjoismaiden välisessä työpendelöinnissä että muuttamisessa toiseen Pohjoismaahan. Näiltä osin kehitys on joko pysähtynyt tai menossa huonompaan suuntaan. Vaikka Pohjola onkin tätä nykyä pitkälti integroitunut, kehitys on saatava kääntymään, mikäli tavoite integroidusta Pohjolasta halutaan saavuttaa.

Koulutus on yksi Pohjoismaiden kilpailukyvyn peruskivistä. Maidemme väestö on yleisesti hyvin koulutettua, mutta huomio kiinnittyy etenkin kahteen haasteeseen. Tavoitteet eivät ole täyttyneet ensinnäkään opintojen keskeyttämisen osalta. Kehitys on ollut viime vuosina myönteistä, mutta nykyvauhdilla tavoitteita ei saavuteta vuoteen 2030 mennessä. Toiseksi miehillä on naisia suurempi riski opintojen keskeyttämiseen, ja he kouluttautuvat ylipäätään naisia vähemmän. Tähän jo ennestään tuttuun haasteeseen tulee tarttua, sillä hyvin koulutettu väestö on koko pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusta.

Pohjolan entistä vahvemman kilpailukyvyn tulee Visio 2030:n mukaan perustua vihreään ja osallistavaan kasvuun. Samaa painottavat myös lähtötilannemittauksen laadintaan osallistuneet yhteiskunnalliset toimijat. Lähtötilannemittauksen antama kuva on tältä osin kirjava. Toisaalta on myönteistä, että Pohjoismaiden kaupungeissa on puhdas ilma. Toisaalta sekä vihreitä patenttihakemuksia että vihreitä työpaikkoja voisi olla enemmänkin, ja vihreiden työpaikkojen kehitys polkee paikallaan. Sama koskee julkisen liikenteen käyttöä Pohjoismaiden kaupungeissa.

Tämä vahvistaa vihreän Pohjolan strategisella painopistealueella saatua vaikutelmaa. Vihreä siirtymä etenee, mutta sitä voidaan vauhdittaa.

Seuraavassa kuvataan kunkin viiden fokusalueen tilannetta ja kehitystä.

Hyvä koulutus 
Pohjoismaiden väestö on hyvin koulutettua, mutta haasteena on koulutuksen keskeyttäminen

Hyvän koulutuksen fokusalueen lähtötilannemittaus osoittaa, että Pohjoismaiden väestö on yleisesti hyvin koulutettua.

Tarkasteltaessa korkea-asteen koulutusta voidaan todeta, että puolet Pohjoismaiden 30–34-vuotiaasta väestöstä on suorittanut lukion jälkeisen koulutuksen (2019). Tilanne on huomattavasti parempi kuin vertailukelpoisten maiden ryhmässä, ja Pohjoismaat ovat tämän indikaattorin osalta jo päässeet tavoitteisiin. Kehitys on ollut nousujohtoista vuodesta 1999 lähtien, jolloin vain yhdellä kolmasosalla 30–34-vuotiaista oli korkea-asteen tutkinto. Vähemmän ilahduttavaa on sen sijaan se, että vaikka 58 prosenttia Pohjoismaiden naisista on suorittanut lukion jälkeisen koulutuksen, vain 42 prosentilla Pohjoismaiden miehistä on korkea-asteen tutkinto (2019). Sukupuolten välinen ero näyttää jopa kasvavan entisestään, mikäli kehitys jatkuu ennallaan. Lähtötilannemittaus paljastaa koulutustasossa myös jonkin verran alueellisia eroja, mutta niiden syyt eivät käy ilmi mittauksesta.

Koulutuksen keskeyttäminen on haaste Pohjoismaille. Vuonna 2019 koulutuksensa keskeyttäneiden osuus oli 8 prosenttia (18–24-vuotiaiden ikäryhmän perusteella mitattuna), eivätkä Pohjoismaat lukeudu EU-maiden parhaimmistoon. Myönteistä on sen sijaan se, että koulutuksen keskeyttäneiden osuus on laskenut tasaisesti 11 prosentista (vuonna 2006) nykyiseen 8 prosenttiin (vuonna 2019). Kehitys etenee kuitenkin sen verran hitaasti, ettei tavoitteeseen päästä vuoteen 2030 mennessä. Eriarvoisuusnäkökulmasta on merkillepantavaa, että miehet (9,7 prosenttia) olivat vuonna 2019 naisia (6,6 prosenttia) suuremmassa vaarassa keskeyttää opintonsa.

Aikuis- ja täydennyskoulutuksen osalta Pohjoismaiden tilanne näyttää hyvältä. Pohjoismaat pärjäävät huomattavasti paremmin kuin vertailukelpoisten maiden ryhmä ja yltävät nykyisellään pohjoismaisiin tavoitteisiin. Myös tämän indikaattorin osalta naisten tilanne on parempi kuin miesten: sukupuolten välinen koulutuskuilu on yli 10 prosenttia (2019). Aikuis- ja täydennyskoulutukseen osallistuminen vähenee tasaisesti iän myötä. Yli kaksi kertaa niin moni 18–24-vuotiaista osallistuu aikuis- ja täydennyskoulutukseen kuin 55–64-vuotiaista.

Lähtötilannemittaus antaa kaiken kaikkiaan kuvan Pohjolasta hyvin koulutettuna alueena – ja koulutus on Visio 2030:n mukaan yksi pohjoismaisten hyvinvointiyhteiskuntien kulmakivistä. Pohjoismailla on kuitenkin parantamisen varaa koulutuksen keskeyttämisen osalta. Kaikkien näiden kolmen indikaattorin yhteydessä on tarpeen kiinnittää huomiota miesten ja naisten väliseen koulutuskuiluun: miehet suorittavat naisia harvemmin korkea-asteen tutkinnon, ja heillä on suurempi riski keskeyttää opintonsa. 

LISÄTIETOA

• Mapping Education for Sustainability in the Nordic Countries (2021)
• School achievement and health development in the Nordic countries – Knowledge gaps and concerns about school-age children (2021)
• Education at a Glance 2020 (2020)
• Basic digital skills for adults in the Nordic countries (2020)

Ihmisarvoista työtä ja talouskasvua 
Työllisyysaste on Pohjoismaissa korkea, mutta vihreiden työpaikkojen osuutta voidaan vahvistaa​

Ihmisarvoisen työn ja talouskasvun fokusalueen lähtötilannemittaus osoittaa, että Pohjoismaiden talouden ja työllisyyden tilanne on hyvä, mutta etenkin vihreiden työpaikkojen osuutta voidaan vahvistaa.

Pohjoismaat ovat 75 prosentin työllisyysasteellaan (2019) OECD-maiden kärkeä, ja suuntaus on pysynyt samana jo vuosia. Miesten työllisyysaste on vajaat 4 prosenttia parempi kuin naisten. Paras työllisyysaste on odotetusti 35–54-vuotiailla. Myös 55–63-vuotiaiden työllisyysaste on korkea (73 prosenttia), ja kyseisen ikäryhmän työllisyysaste on noussut 10 prosenttia viimeksi kuluneiden 15 vuoden aikana, mikä on hyvä asia.

Tilanne ei ole aivan yhtä suotuisa tarkasteltaessa kiertotalouden työpaikkojen osuutta yksityisellä sektorilla. Pohjoismaat pärjäävät paremmin kuin vertailukelpoisten maiden ryhmä, mutta eivät silti yllä parhaiten suoriutuvien EU-maiden tasolle. Kehitys on ollut pysähdyksissä vuodesta 2008 lähtien, eikä tavoitteisiin päästä vuoteen 2030 mennessä, mikäli kehitys jatkuu ennallaan.

Pohjoismaiden talouskasvu on ollut vuodesta 2000 alkaen lähtökohtaisesti positiivista lukuun ottamatta finanssikriisin yhteydessä tapahtunutta huomattavaa notkahdusta. Lähtötilannemittauksen mukaan Pohjoismailla on yhä parantamisen varaa, kun tilannetta verrataan OECD-maiden parhaimmiston talouskasvuun. Mittaukseen osallistuneet yhteiskunnalliset toimijat painottavat kuitenkin, että on tavoiteltava pikemminkin osallistavaa vihreää kasvua kuin nopeimman talouskasvun maille tunnusomaista kasvua.

Lähtötilannemittauksessa esitetty kehityssuunta perustuu pelkkään yksinkertaiseen historialliseen ennusteeseen, joten siihen on syytä suhtautua varauksella. Punainen kehitysnuoli kuvaa sitä, että kasvun kehityksen ennustetaan hidastuvan (laskevan) edellisistä vuosista, vaikka kasvu itsessään on positiivista. Laskelmaan ei ole sisällytetty koronapandemian tai muiden taloudellisten ja yhteiskunnallisten virtausten seurauksia, mutta ne tulevat epäilemättä näkymään tulevissa tilannekatsauksissa.

Lähtötilannemittaus antaa kaiken kaikkiaan kuvan korkean työllisyyden ja positiivisen talouskasvun alueesta. Parantamisen varaa on etenkin, kun on kyse vihreiden työpaikkojen osuuden vahvistamisesta ja siten myös innovointiin pohjautuvan, työpaikkoja luovan ja kilpailukykyä parantavan vihreän talouden tukemisesta. 

LISÄTIETOA

• The Future of Work in the Nordic countries – Opportunities and Challenges for the Nordic Life Models (2021) 
• Analyse af udvikling og respons i nordiske arbejdsmarkeder som følge af Covid-19 pandemien (2021)
• Fjernarbejdets betydning for arbejdsmiljøet i Norden (2021)
• Genusperspektiv på framtidens högteknologiska arbetsliv – En nordisk forskningsöversikt, inventering och analys av utbildningsval inom STEM (2021) 
• Ny teknik och digitala lösningar för ökad inkludering i arbetslivet (2021)
• Nordic Economic Policy Review 2020 – Financial regulation and macroeconomic stability in the Nordics (2020)

Kestävää teollisuutta, innovaatioita ja infrastruktuureja 
Vihreä innovointi ja digitalisaatio yleistyvät Pohjoismaissa

Kestävän teollisuuden, innovaatioiden ja infrastruktuurien lähtötilannemittaus osoittaa kyseisen fokusalueen kuuluvan Pohjoismaiden vahvuuksiin.

Pohjoismaat täyttävät jo nykyisellään tutkimus- ja kehitysinvestointeihin liittyvät tavoitteet. Investointitaso on pysynyt vakaana vuodesta 2003 nykypäiviin, minkä vuoksi Pohjoismaiden ennustetaan pääsevän tavoitteeseen myös vuonna 2030. Samalla ajanjaksolla Pohjoismaiden investoinnit ovat olleet suuremmat kuin vertailukelpoisten maiden investoinnit, vaikka ero onkin kaventumassa.

Vihreiden patenttihakemusten määrä on liki kaksinkertaistunut Pohjoismaissa vuodesta 2003, ja Pohjoismaat ovat myös tällä alueella pärjänneet yleisesti paremmin kuin vertailukelpoisten maiden ryhmä. Pohjoismaat eivät kuitenkaan kuulu OECD-maiden parhaimmistoon, minkä vuoksi niillä arvioidaan olevan edelleen parantamisen varaa.

Digitalouden ja -yhteiskunnan toimintakykyä mittaavan DESI-indeksin (Digital Economy and Society Index) kehitys on ollut niin ikään myönteinen. Pohjoismaat ovat tälläkin alueella vertailukelpoisten maiden ryhmän edellä, ja kehitys on jatkunut myönteisenä vuodesta 2017. Koska Visio 2030:n tavoitetaso on korkea ja koska Pohjoismaat ovat jo valmiiksi digitalisaation kärkimaita, Pohjoismaiden suoritusta on arvioitu DESI-indeksin huippuarvoon nähden. Sen valossa Pohjoismailla on edelleen parantamisen varaa.

Kestävän teollisuuden, innovaatioiden ja infrastruktuurien fokusalueen lähtötilannemittaus antaa kokonaisuudessaan myönteisen kuvan. Pohjoismaat investoivat tutkimukseen ja kehitykseen, ja digitalisaatioaste on korkea. Eniten parantamisen varaa on vihreiden patenttien osuudessa. Niiden osalta kehitystä on vauhditettava, mikäli tavoitteet halutaan saavuttaa.

LISÄTIETOA

• GovTech in the Nordic-Baltic region – The GovTech situation, challenges and recommendations (2021)
• Skills Policies – Building Capacities for Innovative and Resilient Nordic Regions (2020)
• Nordic cooperation on data to boost the development of solutions with artificial intelligence (2020)
• Governing the digital transition in Nordic Regions – The Human Element (2019)
• Accelerating 5G in the Nordic and Baltic region – steppingstones for cross border collaboration (2019)

Kestävät kaupungit ja yhteisöt 
Julkisen liikenteen käyttöä on lisättävä Pohjoismaiden kaupungeissa

Kestäviin kaupunkeihin ja yhteisöihin liittyvät indikaattorit antavat vaihtelevan kuvan.

Junan ja bussin käyttö ei ole Pohjoismaissa vielä tavoitellulla tasolla. Parhaiten pärjäävät OECD-maat ovat Pohjoismaiden edellä, ja kehitys on ollut pysähdyksissä viimeiset kaksikymmentä vuotta. Huomionarvoinen seikka on se, että kehitys taantuu parhaiten suoriutuvissa maissa, mikä osoittaa, että julkisen liikenteen käyttö on yhteinen haaste.

Myönteistä on sen sijaan se, että Pohjoismaiden hiukkaspäästöt ovat niin alhaiset, että tavoitteet on jo saavutettu. Pohjoismaat pärjäävät myös huomattavasti paremmin kuin vertailukelpoisten maiden ryhmä, ja nykyisen hyvän kehityssuunnan nojalla tavoitteiden uskotaan täyttyvän vuoteen 2030 mennessä.

Kolmannen indikaattorin osalta – avoin tila rakennetulla alueella – tietoa ei ole ollut saatavilla.

Kaksi muuta indikaattoria antavat kokonaisuudessaan vaihtelevan kuvan kaupunkien ja yhteisöjen kestävyydestä: ilma on yhä puhtaampaa, mutta ihmisiä on vaikea saada käyttämään joukkoliikennettä. Yhteiskunnalliset toimijat ovat huomauttaneet, että mainitut kaksi indikaattoria kuvaavat kaupunkien ja paikallisyhteisöjen kestävyyttä vain osittain.

LISÄTIETOA

• Sustainable Nordic cities with focus on climate smart mobility (2021)
• The right to access the city: Nordic urban planning from a disability perspective (2020)
• Overcoming barriers to social inclusion in Nordic cities through policy and planning (2020)
• Global goals for local priorities – The 2030 Agenda at local level (2018)
• The compact city of the North – functions, challenges and planning strategies (2018)
• White Paper on Nordic Sustainable Cities (2017)

Vapaa liikkuvuus
Pohjoismaat käyvät keskenään kauppaa, mutta maahanmuuttoon ja pendelöintiin liittyy haasteita

Vapaan liikkuvuuden lähtötilannemittaus antaa kuvan alueesta, jolla keskinäinen kaupankäynti on vilkasta mutta jossa Pohjoismaiden välistä työpendelöintiä ja muuttamista muihin Pohjoismaihin voidaan vahvistaa. Tavoite integroituneesta Pohjolasta ei ole siis vielä toteutunut.

Lähtötilannemittauksen mukaan Pohjoismaiden väliseen maahanmuuttoon liittyy haasteita, eikä se ole tätä nykyä tavoitellulla tasolla. Muuttoliike oli huipussaan vuonna 2011, mutta se on sittemmin laskenut vuoden 1992 tasolle, jolloin se oli alhaisimmillaan. Tähänastisen kokonaiskehityksen nojalla kehityksen arvioidaan jatkossa pysähtyvän.

Pohjoismaiden välisen kaupankäynnin eli tavarantuonnin muista Pohjoismaista katsotaan lähtötilannemittauksessa olevan tavoitellulla tasolla. Sen osuus on tätä nykyä 21 prosenttia Pohjoismaiden kokonaistuonnista. Keskinäinen tuonti on vuodesta 2001 asti ollut vakaasti 21–24 prosenttia, mutta nykyinen kehityssuunta on laskeva. Mikäli kehityssuunta pysyy ennallaan, Pohjoismaat saavuttavat silti tavoitteen myös vuonna 2030.

Toisiin Pohjoismaihin suuntautuvan työpendelöinnin katsotaan olevan hyvällä tasolla, mutta siihenkin liittyy haasteita. Pendelöinti on laskenut tasaisesti vuoden 2007 viimeisimmistä huippulukemista, ja jos kehitys jatkuu samanlaisena, tavoitteita ei saavuteta.

Kaiken kaikkiaan fokusalue antaa kuvan kaupankäynnin kannalta integroituneesta alueesta, jonka asukkaat kuitenkin muuttavat ja pendelöivät aiempaa harvemmin muihin Pohjoismaihin. Kehitys on saatava kääntymään, mikäli halutaan saavuttaa tavoite vilkkaasta liikkuvuudesta ja integroituneesta Pohjolasta. 

LISÄTIETOA

• Nordic Cross-border Statistics (2021)
• Closed Borders and divided Communities – status report and lessons from Covid-19 in cross-border areas (2021)
• Policy brief: Nordic border communities in the time of COVID-19 (2021)
• Varuhandel på lika villkor?: Tull och moms i Norden ur ett gränshinderperspektiv (2020)
• Mentala gränshinder Öresund – Danska och svenska företagares syn på hinder och möjligheter vid arbete över gränsen (2019)
• Mentala gränshinder – En studie av hur norska och svenska företagare ser på att arbeta över gränsen (2018)

Sosiaalisesti kestävä Pohjola

Haluamme yhdessä edistää osallisuutta, tasa-arvoa ja yhtenäisyyttä alueella, jossa on yhteiset arvot ja jossa vahvistetaan kulttuurivaihtoa ja hyvinvointia.
 

Lähtötilannemittaus osoittaa, että Pohjolalle on alueena ominaista yhdenvertaisuus, terveys ja sosiaalinen luottamus ja että kehitys kulkee kokonaisuudessaan oikeaan suuntaan. Parantamisen varaakin on, etenkin kun on kyse EU:n ulkopuolelta tulleiden sijoittumisesta työelämään ja sukupuolten tasa-arvosta työmarkkinoilla. Integroidun Pohjolan tavoitteita voidaan vahvistaa myös kulttuurin alueella. 

Lähtötilannemittaukseen osallistuneet yhteiskunnalliset toimijat korostavat, että on tärkeää pitää kiinni Pohjoismaiden yhteiskunnallisista arvoista, kuten osallisuudesta, yhdenvertaisuudesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta, niin että kaikki osallistuvat ja antavat oman panoksensa yhteisölle. Näin sekä tuetaan pohjoismaisia hyvinvointiyhteiskuntia että varmistetaan Pohjoismaille vahva asema kansainvälisessä kilpailussa.

Kaaviossa 4 kuvataan fokusalueen indikaattorien tilannetta ja kehityssuuntaa.

Pohjoismaisten yhteiskuntien tasa-arvoinen kulttuuri, vahvat laitokset ja kansalaisten luja luottamus merkitsevät sitä, että Pohjoismaat voivat raivata tietä ja osoittaa, miten ihmisistä, tiimeistä ja yhteistyöstä saadaan esiin parhaat puolet.

Chris McCormick, Design og arkitektur Norge (DOGA) 

Kaavio 4. Sosiaalisesti kestävän Pohjolan indikaattorien tilanne ja kehityssuunta^{[1]Tilastotietoihin voi tutustua pohjoismaisessa tilastotietokannassa: https://indicators.nordicstatistics.org/ourvision2030.}

Kaikkien on päästävä osallisiksi Pohjolan sosiaalisesta kestävyydestä

Lähtötilannemittaus antaa Pohjoismaista kuvan alueena, jolle on ominaista suuri taloudellinen yhdenvertaisuus ja sosiaalinen luottamus, hyvä kansanterveys ja pitkä eliniän odote. Pohjoismaalaisten äänestysaktiivisuus on niin ikään korkea, vaikka Pohjoismaat eivät kuulukaan kärkikaartiin tällä indikaattorilla mitattuna.

Lähtötilannemittaus paljastaa kuitenkin myös säröjä muutoin myönteisessä kuvassa. Tavoite sukupuolten tasa-arvosta ei nykyisellään toteudu Pohjoismaissa: Haasteena ovat sekä sukupuolittuneet työmarkkinat että isien käyttämä osuus perhevapaista. Isien perhevapaiden käytön osalta on havaittavissa hienoista myönteistä kehitystä, mutta sitä on vauhditettava, mikäli tavoitteeseen halutaan päästä vuoteen 2030 mennessä.

Pohjoismailla on suuria haasteita myös EU:n ulkopuolelta tulleiden, etenkin naisten, sijoittumisessa työelämään. Mikäli kehitys jatkuu ennallaan, haasteet eivät ratkea vuoteen 2030 mennessä.

Lähtötilannemittaus paljastaa paitsi sosiaalisen osallisuuden vahvuudet ja haasteet, myös kilpailukykyisen Pohjolan ja sosiaalisesti kestävän Pohjolan kytköksen: osallistumisen ja työmarkkinoiden tasa-arvon puute voi vision näkökulmasta johtaa siihen, etteivät Pohjoismaiden työvoima ja kilpailukyky saavuta täyttä potentiaaliaan.

Kulttuurin alueella lähtötilannemittauksen tulokset ovat vaihtelevia. Sekä julkiset että yksityiset kulttuurimenot ovat tätä nykyä tavoitellulla tasolla. Kulttuurituotteiden tuonti toisista Pohjoismaista on kuitenkin kehittynyt viime vuosina väärään suuntaan – ja se on laskenut enemmän kuin muu tuonti muista Pohjoismaista (ks. vapaan liikkuvuuden fokusalue). Se merkitsee haastetta tavoitellessamme integroitua Pohjolaa.

Seuraavassa käsitellään kaikkia viittä fokusaluetta, joista kuhunkin liittyy kolme indikaattoria.

Terveyttä ja hyvinvointia 
Pohjoismaalaiset elävät vanhoiksi, mutta koettu terveys ei kohene​

Terveyden ja hyvinvoinnin fokusalueen kolme indikaattoria piirtävät yleisesti ottaen myönteisen kuvan Pohjoismaiden kansanterveydestä.

Eliniänodote täyttää jo nyt pohjoismaiset tavoitteet. Pohjoismaalaisten keskimääräinen elinikä on 82 vuotta (2018), ja naiset elävät keskimäärin lähes neljä vuotta pitempään kuin miehet. Tilanne on hyvin samanlainen kuin vertailukelpoisissa maissa. Myös kehityssuunta on myönteinen. Pohjoismaalaisten elinikä on pidentynyt tasaisesti vuoden 1990 runsaasta 76 ikävuodesta, ja jos kehitys jatkuu ennallaan, pohjoismaalaisten eliniänodote on vuonna 2030 lähes 85 vuotta. 

Pohjoismaalaisten koettu terveys (fyysinen terveys ja mielenterveys) on hyvä, ja se on parempi kuin vertailukelpoisten maiden ryhmässä, muttei EU-maiden kärkeä. Kehitys on ollut pysähdyksissä viimeiset kymmenen vuotta. Arvio omasta terveydentilasta vaihtelee sukupuolesta ja iästä riippuen. Miesten arvio omasta terveydentilasta on hieman parempi kuin naisten, vaikka naiset elävät edellä tarkastellun indikaattorin mukaan keskimäärin vähän pitempään kuin miehet. Arvio omasta terveydentilasta huononee asteittain iän myötä, mikä tuskin yllättää. Suurimmat erot ovat alueellisia eli kaupunkien ja maaseudun välisiä. Kaupungissa asuvat kokevat terveytensä huomattavasti paremmaksi kuin maaseudulla asuvat.

Kuolleisuus ennaltaehkäistäviin ja parannettaviin sairauksiin on laskenut Pohjoismaissa tasaisesti vuodesta 2011. Tälläkin indikaattorilla mitattuna Pohjoismaat pärjäävät hieman paremmin kuin vertailukelpoisten maiden ryhmä, ja ne yltävät tätä nykyä tavoitteisiin. Kehitys on myönteistä ja jatkuukin sellaisena, ellei tilanne muutu olennaisesti vuoteen 2030 mennessä.

Kansanterveys ja hyvinvointi ovat Pohjoismaissa kaikkiaan hyvällä tolalla – sekä tällä hetkellä että tulevaisuudessa. Myönteisestä kehityksestä on pidettävä kiinni ja varmistettava sukupuolten välisten ja alueellisten erojen häivyttäminen.

LISÄTIETOA

• Se, lytte og inkludere – Deltakelse for barn og unge med funksjonsnedsettelser i Norden (2021)
• Att åldras i Norden – En kartläggning av strategier och initiativ för aktivt och hälsosamt åldrande i de nordiska länderna (2020)
• Bridging Nordic Data – Legal overview of possibilities and obstacles for secondary use of health data for innovation and development (2020)
• Indicators for health inequality in the Nordic countries (2019)
• Policy briefs to increase equality in health (2019)
• Education Policy for Health Equality – Lessons for the Nordic Region (2019)
• Unga mäns hälsa i de nordiska länderna (2018)

Sukupuolten tasa-arvo 
Sukupuolten tasa-arvo vahvistuu, mutta tavoitteisiin on vielä matkaa

Sukupuolten tasa-arvoa kuvaavat indikaattorit osoittavat, että kehitys kulkee Pohjolassa oikeaan suuntaan mutta haasteitakin riittää. 

Sukupuolittuneisuus on edelleen työmarkkinoiden haasteena. Indikaattori pohjautuu Karmel ja MacLachlan -indeksiin (IP-indeksiin), josta ilmenee, miten suuren osan työllisistä tulisi vaihtaa ammattia, jotta kaikilla aloilla olisi yhtä paljon naisia ja miehiä. Vuonna 2019 kaikkiaan 18 prosentin Pohjoismaiden työllistä olisi pitänyt vaihtaa ammattia, jotta eri alojen sukupuolivinouma korjaantuisi. Kehitys on tällä hetkellä pysähtynyt, mikä antaa viitteitä siitä, ettei tasa-arvotavoitteita saavuteta vuoteen 2030 mennessä, mikäli kehityssuunta pysyy ennallaan.

Myös isien käyttämä osuus perhevapaista on merkittävä haaste tasa-arvotavoitteiden näkökulmasta. Isät käyttävät edelleenkin vain noin 20 prosenttia kaikista perhevapaista (2017). Isien käyttämä osuus perhevapaista on kasvanut peräti 8 prosenttiyksikköä vuoden 2006 lukemista eli 12 prosentista, mutta kehitystä täytyy vauhdittaa, mikäli perhevapaiden halutaan jakautuvan tasan äitien ja isien kesken vuonna 2030.

Myönteisempää on sen sijaan se, että runsaat 44 prosenttia kansallisten parlamenttien jäsenistä on naisia ja että naisten osuus kansallisissa parlamenteissa on vuodesta 2003 lähtien ollut 40–44 prosenttia. Tilanne on huomattavasti parempi kuin vertailukelpoisten maiden ryhmässä, ja tavoitteet on saavutettu sekä tällä hetkellä että tulevalla aikajänteellä. Sukupuolten tasapainolla ja tasapuolisella edustuksella tarkoitetaan Pohjoismaissa ja kansainvälisesti sitä, että naisia tai miehiä on vähintään suhteessa 40:60 prosenttia.

Tasa-arvoa kuvataan Visio 2030:ssa kestävän yhteiskunnan, työmarkkinoiden ja talouden dynaamisuuden keskeiseksi edellytykseksi sekä oikeuksien että talouskasvun edistämisen näkökulmasta. Tästä näkökulmasta katsottuna lähtötilannemittaus antaa vaihtelevan kuvan Pohjoismaiden tilanteesta. Naisten osuus kansallisissa parlamenteissa on myönteinen asia, samoin se, että miehet kasvattavat osuuttaan perhevapaista. Lähtötilannemittaus osoittaa kuitenkin, että työmarkkinoiden tasa-arvoa on kohennettava nopeammin. Tämä pätee sekä sukupuolten edustukseen eri ammateissa että isien käyttämään osuuteen perhevapaista. 

LISÄTIETOA

Eriarvoisuuden vähentäminen 
Pohjoismaat ovat tasa-arvoisia yhteiskuntia, mutta osallistamisen haasteena on EU-maiden kansalaisten ja EU:n ulkopuolelta tulleiden työllisyyskuilu

Eriarvoisuuden vähentämisen kolme indikaattoria osoittavat, että Pohjoismaat ovat hyvin yhdenvertaisia yhteiskuntia, vaikka haasteitakin riittää.

Mitattaessa taloudellista epätasa-arvoa Gini-kertoimella Pohjoismaat ovat maailman kärkimaita ja pärjäävät pari prosenttiyksikköä paremmin kuin vertailukelpoisten maiden ryhmä^{[1]Pohjoismaiden Gini-kerroin on 27 asteikolla 0–100.}. Nykyinen kehityssuunta osoittaa taloudellisen eriarvoisuuden kasvaneen Pohjoismaissa hieman vuodesta 2004 alkaen. Se ei kuitenkaan horjuta Pohjoismaiden kokonaisuudessaan vahvaa taloudellista yhdenvertaisuutta jatkossa, minkä vuoksi Pohjoismaiden ennustetaan täyttävän tavoitteet myös vuonna 2030 (vihreä nuoli).

Tarkasteltaessa köyhyys- tai syrjäytymisuhan alla elävien henkilöiden osuutta väestöstä Pohjoismaat pärjäävät paremmin kuin useimmat muut Euroopan maat. Tilanne on samankaltainen kuin vertailukelpoisissa maissa. Pohjoismaiden tilanne ei ole muuttunut merkittävästi vuodesta 2003, minkä vuoksi Pohjoismaiden katsotaan yltävän tämän alueen tavoitteisiin – sekä tällä hetkellä että vuoteen 2030 mennessä, mikäli tilanne säilyy ennallaan.

Sukupuoli ei sanottavasti vaikuta köyhyys- tai syrjäytymisriskiin. Ikä on sen sijaan muuttuja, jolla näyttää olevan merkitystä. Köyhyyden ja syrjäytymisen riski on yli kolme kertaa niin suuri nuoremmissa ikäryhmissä (16–24-vuotiaat) kuin yli 55-vuotiaiden keskuudessa. Köyhyys- tai syrjäytymisuhan alla elävien henkilöiden osuudessa on havaittavissa myös tiettyä alueellista epätasa-arvoa.

EU:n ulkopuolelta tulevien työmarkkinoille sijoittumisessa on Pohjoismaissa suuria haasteita. Vuonna 2019 työllisyyskuilu oli lähes 17 prosenttia, ja tilanne on pysynyt jokseenkin samana viimeiset 15 vuotta. Sukupuolten epätasa-arvo on huomattava, sillä EU:n ulkopuolelta tulevien naisten työllisyyskuilu on 23 prosenttia (2019), mutta miesten vain 12 prosenttia.

Lähtötilannemittaus osoittaa kaiken kaikkiaan, että vaikka Pohjoismaat ovat pitkälti yhdenvertaisia yhteiskuntia, ratkaistavana on yhä myös haasteita, mikäli tavoitteet osallistavasta yhteiskunnasta halutaan saavuttaa kokonaisuudessaan^{[2]Visio 2030 | Pohjoismainen yhteistyö (norden.org)}. Tämä koskee etenkin EU:n ulkopuolelta tulevien sijoittumista työmarkkinoille. Yhteiskunnalliset toimijat huomauttavat niin ikään, että vähitellen kasvavaan taloudelliseen eriarvoisuuteen on syytä kiinnittää huomiota, vaikka siihen liittyvät tavoitteet täyttyvätkin lähtötilannemittauksen mukaan myös vuonna 2030.

LISÄTIETOA  

• Nordic Children and Young People in Figures (2021)
• Seven challenges for LGBTI equality – and how the Nordic cooperation can solve them (2021)
• Socialt bæredygtig grøn omstilling i Norden (2020) 
• Innvandring og innvandrere i Norden (2020)
• Veje til beskæftigelse for flygtninge-og indvandrerkvinder – En guide baseret på den aktuelt bedste viden fra de nordiske lande (2019)
• Nordic integration and settlement policies for refugees: A comparative analysis of labour market integration outcomes (2019)

Rauhaa ja oikeudenmukaisuutta 
Sosiaalinen luottamus on korkea, mutta äänestysaktiivisuus polkee paikallaan

Rauhan, oikeudenmukaisuuden ja hyvän hallinnon kolme indikaattoria osoittavat, että Pohjoismaiden yhteiskunnat ovat rauhanomaisia ja perustuvat vahvaan sosiaaliseen luottamukseen. 

Pohjoismaisten hyvinvointiyhteiskuntien kulmakivi eli sosiaalinen luottamus on huipussaan Pohjoismaissa, jotka pitävät hallussaan viittä kärkisijaa sosiaalista luottamusta EU-maissa mittaavassa vertailussa (2018). Sosiaalinen luottamus on pysynyt vakaana viimeiset 15 vuotta, eikä mikään viittaa siihen, että tilanne olisi muuttumassa. Myöskään sukupuolten välillä ei ole eroja sosiaalisessa luottamuksessa. Mikäli tilanne pysyy samana, Pohjoismaat täyttävät tavoitteen myös vuonna 2030.

Äänestysaktiivisuus parlamenttivaaleissa on Pohjoismaissa korkea (vajaat 76 prosenttia vuonna 2019). Parhaiten suoriutuviin EU-maihin verrattuna Pohjoismailla on kuitenkin parantamisen varaa. Äänestysaktiivisuus on laskenut vuoden 1990 lukemista (79 prosenttia), minkä vuoksi kehityksen arvioidaan jatkossa pysähtyvän. On syytä huomata, että vertailukelpoisten maiden ryhmässä äänestysaktiivisuus on laskenut vajaasta 75 prosentista (vuonna 1990) 57 prosenttiin (vuonna 2019). Tämä voi kertoa siitä, että muissa maissa havaittava mahdollinen epäluottamus poliittista järjestelmää kohtaan ei ole yhtä suuri haaste Pohjoismaissa.

Vajaa 9 prosenttia Pohjoismaiden väestöstä ilmoitti vuonna 2019 kokeneensa rikollisuutta, väkivaltaa tai ilkivaltaa, ja luku on laskenut 2,5 prosenttiyksikköä vuodesta 2004. Vaikka Pohjoismaat pärjäävätkin paremmin kuin vertailukelpoisten maiden ryhmä, ne eivät vieläkään hätyyttele kärkisijoja, ja lähtötilannemittaus osoittaa, että parantamisen varaa on edelleen.

Lähtötilannemittaus vahvistaa kokonaisuudessaan kuvaa Pohjoismaista korkeaan sosiaaliseen luottamukseen ja hyvään demokraattiseen osallistumiseen nojaavina hyvinvointiyhteiskuntina. Tavoitteisiin pääseminen edellyttää kuitenkin demokratiaan osallistumisen ja turvallisuuden vahvistamista. Vertailukelpoisten maiden ryhmässä havaitun hiipuvan äänestysaktiivisuuden valossa voi olla hyvä miettiä, olisiko poliittisten järjestelmien legitimiteettiä ja luottamusta niitä kohtaan syytä vahvistaa. 

LISÄTIETOA

• NABO – Social Inclusion of Youth in the Nordic Region (2021)
• The Media for Democracy Monitor 2021 (2021)
• Power, Communication, and Politics in the Nordic Countries (2021)
• Democracy and climate engagement in the Nordic region same direction, different solutions (2020)
• Arvokasta yhteistyötä - Pohjoismaiden asukkaiden näkemyksiä Pohjoismaista (2017)
• Trust – The Nordic Gold (2017)

Vahvempi kulttuurielämä
Kulttuurituotteiden tuonti muista Pohjoismaista on haasteellista

Vahvemman kulttuurielämän tavoitetta mittaavat indikaattorit antavat vaihtelevan kuvan.

Muista Pohjoismaista tuotujen kulttuurituotteiden osuus kulttuurituotteiden kokonaistuonnista oli Pohjoismaissa vuonna 2019 vajaat 19 prosenttia. Tämä on suhteellisen hyvä lähtökohta tavoiteltaessa kulttuurinäkökulmasta integroitua Pohjolaa. On kuitenkin syytä huomata, että tuonti on laskenut viime vuosina merkittävästi vuoden 2004 ennätyslukemista (32 prosenttia). Kehitys on käännettävä, mikäli tavoitteet halutaan saavuttaa. Lisäksi on huomattava, että kulttuurituotteiden tuonti muista Pohjoismaista on laskenut vuodesta 2003 suhteessa enemmän kuin kokonaistavarantuonti muista Pohjoismaista (indikaattori 2.5.2). Se voi antaa viitteitä siitä, että kulttuurituotteiden tuonti muista Pohjoismaista on erityinen haaste integroidun Pohjolan näkökulmasta.

Pohjoismaiden julkiset kulttuurimenot ovat tavoitellulla tasolla, ja Pohjoismaat pärjäävät kaiken lisäksi paremmin kuin vertailukelpoisten maiden ryhmä. Mikäli sama kehitys jatkuu, julkiset kulttuuri-investoinnit lisääntyvät vuoteen 2030 mennessä entisestään. Se osoittaa, että Pohjoismaat pitävät kulttuurielämää hyvin tärkeänä.

Kotitalouksien kulttuurimenot kuvaavat Pohjoismaiden asukkaiden osallistumista kulttuurielämään. Myös niiden osalta ollaan tavoitellulla tasolla. Kotitalouksien kulttuurimenot ovat olleet kasvussa jo vuosia, ja yksittäiset kotitaloudet käyttävät kulttuuriin tätä nykyä (2019) kaksi kertaa niin paljon rahaa kuin vuonna 1995. Jos kehityssuunta säilyy ennallaan, tavoitteet täyttyvät myös tämän indikaattorin osalta vuonna 2030.

Lähtötilannemittaus osoittaa kaiken kaikkiaan, että Pohjoismaat investoivat ja osallistuvat kulttuurielämään, mikä on hyvä asia. Pohjoismaiden väestön kiinnostus muiden Pohjoismaiden kulttuurituotteita kohtaan kuitenkin hiipuu, mikä vaikeuttaa integroitua Pohjolaa koskevien tavoitteiden saavuttamista kulttuurin alueella. 

LISÄTIETOA

• Covid-19-pandemiens effekter på kultursektoren i de nordiske landene (2021)
• Covid-19 och de nordiska nyhetsmedierna (2021)
• Kulturutgifter i Norden (2020)
• Folkbibliotek i Norden (2020)
• Making culture – Children’s and young people’s leisure cultures (2019)
• Museer i Norden (2018)
• Kulturpolitisk styrning (2018)

Menetelmä

Rambøll Management Consulting on kehittänyt Visio 2030:n lähtötilanteen määrittämistä varten arviointimallin. Arviointimalli perustuu kansainvälisesti vakiintuneisiin kestävyyden mittausmenetelmiin, jotka EU, YK ja Bertelsmann-säätiö ovat kehittäneet Agenda 2030:n yhteydessä.

Lähtötilannemittausta varten kehitetyn arviointimallin luonnos on ollut asiantuntijaryhmän arvioitavana ja kvalifioitavana, ja Pohjoismaiden yhteiskunnallisista toimijoista koostuva ryhmä on osallistunut lähtötilannemittauksen luonnoksen kehittämiseen ja ideointiin.

Seuraavassa kuvataan tarkemmin arviointimallia ja sen kehittämisprosessia.

Arviointimalli

Lähtötilanteen arvioinnissa käytetyn menetelmän lähtökohtana ovat alalla käytössä olevat lähestymistavat, ja lopullinen arviointimalli koostuu neljästä rakennuspalikasta:

A: Kunkin indikaattorin ylemmän ja alemman vertailupisteen määrittäminen: Jotta Visio 2030:n tavoitteiden täyttyminen olisi mitattavissa, kullekin indikaattorille on määritelty kvantitatiivinen ylempi ja alempi raja-arvo. Määrityksen lähtökohtana on neliaskelmainen priorisointiportaikko.

B: Skaalaus ja liikennevalopisteytys: Malli esittelee tavoitteiden saavuttamisen nykytilaa ja kehitystä skaalaus- ja värikoodimenetelmällä, joka perustuu vuotuiseen kestävän kehityksen edistymisraporttiin^{[1]Entinen SDG Index & Dashboard} (SDR)^{[2]Sustainable Development Report 2020, SDSN & Bertelsmann Stiftung (2020).} . Kunkin indikaattorin ylä- ja alarajan välinen etäisyys skaalataan asteikolla 0–100, minkä jälkeen tällä välillä tehdään pisteytys, joka kuvaa indikaattorin nykytilannetta ja kehitystä liikennevalovisualisoinnin avulla (vihreä/keltainen/oranssi/punainen).

C: Mallin vertailuarvon määrittäminen: Jotta Pohjoismaiden indikaattoritavoitteiden saavuttamisen nykytilanteelle ja kehitykselle saataisiin vertailupohja, kerätään tietoja viidestä parhaiten pärjänneestä ja vertailukelpoisesta OECD-maasta.

D: Eriarvoisuuden arviointi: Eriarvoisuutta arvioidaan sukupuolen, iän ja alueellisen eriarvoisuuden perusteella niiden indikaattorien osalta, joista tietoa on saatavilla. Arviointi perustuu Theil-indeksiin, ja sen tukena on täydentäviä taulukoita.

A: Pohjoismaiden ministerineuvoston indikaattorien ylemmän ja alemman raja-arvon määrittäminen
​Mallin perustana on mahdollistaa nykyisen ja tulevan tilanteen vertaaminen konkreettisiin ja kvantifioitaviin vertailupisteisiin kunkin 45 indikaattorin osalta. Jotta se olisi mahdollista, kullakin indikaattorilla on oltava kvantitatiivinen ylä- ja alaraja. Ylemmän rajan määrittelyssä käytetään priorisointiportaikkoa, joka pohjautuu kestävän kehityksen edistymisraportin (SDR) yhteydessä kehitettyyn menetelmään. Priorisointiportaikko koostuu neljästä vertailupisteen määritysmenetelmästä, joista pyritään mieluiten käyttämään ylintä. Mikäli se ei ole mahdollista, siirrytään yksi askelma alaspäin jne. Vertailupisteiden määrittämisessä on sovellettu menetelmiä, joita käytetään maailmanlaajuisesti ja Pohjoismaissa. Näin varmistetaan, että lähtötilannemittaus pohjautuu laajalti hyväksyttyihin tavoitteisiin.

Ylempien vertailupisteiden määrittämisessä käytetty priorisointiportaikko on kuvattu alla.

Kaavio 5. Menetelmälliset priorisointiportaat Visio 2030:n indikaattorien vertailupisteiden määrittämiseksi

Alempi vertailupiste määritetään joko heikoimmin pärjäävien EU- tai OECD-maiden painotetun keskiarvon pohjalta, indikaattorin teknisen minimiarvon pohjalta tai Pohjoismaiden toistaiseksi heikoimman saavutuksen pohjalta. Alempi vertailupiste määritetään ylemmän vertailupisteen pohjalta ja sen pohjalta, minkä kulloinkin arvioidaan olevan kunnianhimoista, realistista ja hyödyllistä kullekin indikaattorille pohjoismaisessa kontekstissa.
 

 
B: Tilanteen ja kehityksen liikennevalovisualisointi
Mallin seuraava rakennuspalikka on kunkin indikaattorin (vaiheessa A saadun) alimman ja ylimmän rajan uudelleenskaalaus (normalisointi) asteikolle 1–100. Indikaattorin tavoitteiden saavuttamisen ja kehityksen nykytila visualisoidaan tälle skaalalle käyttäen askelmakohtaista värikoodijakoa (liikennevalot). Väri osoittaa, miten ”kaukana” Pohjoismaat ovat aggregoidusta ylemmästä vertailuarvosta. Skaalausmenetelmä ja värikoodijako pohjautuvat Sustainable Development Solutions -verkoston^{[1]Sustainable Development Solutions -verkoston (SDSN) perusti vuonna 2012 YK:n entinen pääsihteeri. Verkosto kokoaa johtavat tutkijat ja tiedeyhteisön edustajat edistämään YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanoa. https://www.unsdsn.org/about-us. YK:n ja OECD:n hyväksymä kestävän kehityksen edistymisraportti (SDR) sisältää kansainvälisen arvion alueiden (muun muassa EU:n) ja yksittäisten maiden etenemisestä kohti Agenda 2030:n tavoitteita.} (SDSN) ja Bertelsmann-säätiön vuotuiseen kestävän kehityksen edistymisraporttiin^{[2]Entinen SDG Index & Dashboard.} (SDR)^{[3]Kaikkien mukana pitämisen periaatetta (Leave no one behind) sovelletaan SDR:n esikuvan mukaisesti Pohjoismaille relevantin ylemmän raja-arvon määrittämisessä niissä tapauksissa, joissa Pohjoismaiden tilanne on jo tällä hetkellä vaiheessa A asetetun tavoitteen tasolla (ks. vaihe A, askelma 4). Sustainable Development Report 2020, SDSN & Bertelsmann Stiftung (2020).} . Asteikko 0–100 jaetaan siinä neljään yhtä suureen kvartiiliin alla esitetyn mukaisesti.​

Kehitysnuolet: Lähtötilannemittauksessa tarkastellaan Pohjoismaiden tämänhetkistä sijoitusta yksittäisten indikaattoreiden osalta. Lisäksi tehdään historiallisen kehityksen perusteella yksinkertainen ennuste kunkin indikaattorin tavoitteiden täyttymisestä. Ennuste esitetään trendiviivan ja nuolien avulla. Nuolten suunta ja väri osoittavat, tukeeko indikaattorin kehitys tavoitteen toteutumista vuoteen 2030 mennessä. Nuolten avulla voidaan arvioida, onko pohjoismaisilla toimilla ollut toivottu vaikutus, mutta samalla niistä ilmenee, onko toimia tehostettava tai kohdennettava erityisesti jonkin tietyn indikaattorin alueelle. Kehityksen väri määritellään seuraavien kriteerien mukaisesti:

Vihreä nuoli = indikaattorin tilanne sijoittuu ennusteen mukaan vuonna 2030 vihreälle alueelle (75,1–100 prosenttia). Kehityksen arvioidaan olevan aikataulussa.

Keltainen nuoli = indikaattorin ennustetaan kehittyvän vuoteen 2030 mennessä myönteisesti eli liikkuvan yli 0,5 prosentin vauhdilla kohti ylempää vertailupistettä, mutta ei riittävästi sijoittuakseen vihreälle alueelle (75,1–100 prosenttia) vuonna 2030.  Kehityksen arvioidaan olevan maltillisen myönteistä tai parannusten maltillisia.

Oranssi nuoli = indikaattorin tilanne on ennusteen mukaan pysähtynyt -0,5–0,5 prosentin välille vuonna 2030. Kehitys on pysähtynyt.

Punainen nuoli = indikaattoriennusteen kehitys on negatiivista ja liikkuu ennusteen mukaan yli 0,5 prosentin vauhdilla kohti alempaa vertailupistettä. Kehitys kulkee väärään suuntaan.

Värit kuvaavat lähtötilannemittausta seuraavasti:

C: Vertailuarvon määrittäminen (maat, joihin Pohjoismaita verrataan)

Malli esittää Pohjoismaiden nykytilanteen ja kehityksen pistemäärän Pohjoismaiden ministerineuvoston 45 indikaattorin osalta. Lisäksi se esittää vertailuarvon, jossa Pohjoismaiden absoluuttinen pistemäärä suhteutetaan vertailukelpoisten maiden ryhmän tasoon ja suuntaan. Pohjoismaiden ministerineuvoston tavoitteena on, että Pohjolasta tulee maailman kestävin ja integroitunein alue, ja tämän tavoitteen pohjalta määritetään mallin vertailuarvo viiden parhaiten pärjäävän, Pohjoismaille vertailukelpoisen OECD-maan pohjalta. Vertailukelpoisilla mailla tarkoitetaan maita, jotka eroavat Pohjoismaista vain hyvin vähän tietyillä relevanteilla ja selittävillä makrotaloudellisilla muuttujilla mitattuna. Kutakin strategista painopistettä varten on määritetty vertailukelpoisten maiden ryhmä. Viisi relevanttia ja järkevällä tavalla vertailukelpoista maata on valittu käyttäen makrotaloudellisia muuttujia, kuten ostovoimapariteettia, bruttokansantuotetta henkeä kohden, eriarvoisuutta (Gini-kerroin) sekä terveydenhuolto- ja koulutusinvestointien osuutta. Vertailukelpoisten maiden ryhmät kussakin strategisessa painopisteessä ovat seuraavat:

Vihreä Pohjola: Itävalta, Ranska, Saksa, Italia, Sveitsi, Iso-Britannia ja Uusi-Seelanti

Kilpailukykyinen Pohjola: Itävalta, Belgia, Alankomaat, Saksa, Ranska, Kanada ja Uusi-Seelanti

Sosiaalisesti kestävä Pohjola: Itävalta, Belgia, Tšekki, Viro, Ranska, Saksa ja Alankomaat.

D: Sukupuoleen, ikään ja alueeseen liittyvän eriarvoisuuden arviointi (leave no one behind)

Mallin viimeisessä kehitysvaiheessa arvioidaan, onko ikäryhmien, sukupuolten ja alueiden välillä suuria eroja tavoitteiden saavuttamisessa. Eriarvoisuutta arvioidaan silloin, kun se on relevanttia ja kun tietoa on saatavilla. Eriarvoisuuden arviointi on nähtävä jatkumona Agenda 2030:n periaatteelle, jonka mukaan kaikki on pidettävä mukana kehityksessä (leave no one behind), ja siitä selviää, onko kaikki yhteiskuntaryhmät osallistettu yhtäläisesti kyseiseen indikaattoriin.

Eriarvoisuusanalyysi perustuu Theil-indeksiin, joka mahdollistaa eriarvoisuuden suuruuden arvioinnin. Theil-indeksi on erityistapaus yleisestä entropiamitasta, joka voidaan esittää seuraavassa muodossa:

$T=\frac{1}{N}{\sum }_{i=1}^N\frac{y_i}{\stackrel{-}{y}}\ln \left(\frac{y_i}{\stackrel{-}{y}}\right) , \stackrel{-}{y}\ne 0, y_i>0 , T\in (0,\infty )$

Yhtälössä N on luokkien, esimerkiksi alueiden, lukumäärä ja yi on tutkittava muuttuja, jonka osalta eriarvoisuutta mitataan i:nnessä luokassa, esimerkiksi työllisyysaste i:nnellä alueella. y- on kaikkien luokkien keskiarvo.

Jos kyse on täydellisestä yhdenvertaisuudesta, indeksi on yhtä kuin nolla, T=0. Indeksi on teoriassa rajoittamaton ja voi siksi lähestyä ääretöntä, mutta käytännössä ylärajan määrittää LN(N)16, jota voimme käyttää kuvaamaan täydellistä eriarvoisuutta.

Vastaavanlaista lähestymistapaa on käyttänyt muun muassa OECD kuvaamaan alueiden välistä eriarvoisuutta. Indeksin vahvuutena on muun muassa se, että indeksi mahdollistaa eriarvoisuuden asteen vertailun eri indikaattoreiden välillä.

Arvioinnin lähtökohtana ovat Pohjoismaiden ministerineuvostolta saadut tiedot, joita on täydennetty tunnustetuista julkisista tietokannoista (kuten Tanskan ja Norjan tilastokeskuksesta jne.) kerätyillä tilastotiedoilla.

Lähtötilannemittauksen kvalifiointi ja arviointi asiantuntijaryhmän ja kansalaisjärjestöjen tuella

Arviointimallissa käytetyn menetelmän kvalifiointi on tapahtunut kolmessa asiantuntijoille suunnatussa kokouksessa ja työpajassa.

Hanketta varten nimettiin erityinen asiantuntijaryhmä, jonka kanssa pidettiin työpaja. Asiantuntijaryhmässä oli mukana edustajia Tanskan tilastokeskuksesta, Ruotsin tilastokeskuksesta (SCB), Norjan tilastokeskuksesta, Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE), Oslon monialaisen ympäristö-, ilmasto- ja yhteiskuntatutkimuksen keskuksesta (CIENS) ja Nordregiosta sekä kolme asiantuntijaa Pohjoismaiden ministerineuvoston kestävän kehityksen asiantuntijaryhmästä.

Arviointimalli ja alustavat tulokset on myös esitelty Pohjoismaiden ministerineuvoston kestävän kehityksen asiantuntijaryhmän kanssa pidetyssä kokouksessa ja sitä seuranneessa työpajassa.

Lähtötilannemittauksen alustavien tulosten arvioimiseksi ja kvalifioimiseksi on myös järjestetty kolme Pohjoismaiden yhteiskunnallisille toimijoille suunnattua työpajaa, yksi kunkin strategisen painopistealueen alalla. Kansalaisyhteiskunnan toimijat ovat esittäneet kolmessa työpajassa näkemyksiään seuraavista aiheista: 1) mitä toimijat pitävät pohjoismaisen lähtötilannemittauksen vahvuuksina ja heikkouksina verrattuna muihin kestävyysmittauksiin ja 2) heijastelevatko lähtötilannemittauksen alustavat tulokset toimijoiden omia kokemuksia alalta. Lisäksi yhteiskunnallisilta toimijoilta on kysytty, 3) miten pohjoismaista lähtötilannetta voidaan käyttää Visio 2030:n jalkauttamiseen ja tunnetuksi tekemiseen.

Asiantuntijoiden ja kansalaisyhteiskunnan näkemyksiä on sisällytetty säännöllisesti sekä lähtötilannemittaukseen että menetelmään. Yksityiskohtainen arviointimalli ja siihen liittyvä data on luovutettu Pohjoismaiden ministerineuvostolle päivitystä varten. Aineistoon sisältyy liite, jossa on yksityiskohtainen kuvaus menetelmästä.

Liite 1 - Visio 2030:n pohjoismaiset indikaattorit

Seuraavassa on katsaus kolmen strategisen painopistealueen kehitysindikaattoreihin:

Vihreä Pohjola

​Kilpailukykyinen Pohjola

Sosiaalisesti kestävä Pohjola

Liite 2 - Vertailupisteet

A green Nordic Region

A competitive Nordic Region

A socially sustainable Nordic Region

Tietoja tästä julkaisusta

POHJOLA – kestävä ja integroitunut alue?

Visio 2030:n lähtötilanneraportti

PolitikNord 2021:725
ISBN 978-92-893-7059-2 (PDF)
ISBN 978-92-893-7060-8 (ONLINE)
http://doi.org/10.6027/politiknord2021-725

Julkaistu 24.9.2021

© Pohjoismaiden ministerineuvosto 2021

Julkaisun on laatinut Rambøll Management Consulting ja rahoittanut Pohjoismaiden ministerineuvosto. Julkaisun sisältö ei välttämättä kuvasta Pohjoismaiden ministerineuvoston näkemyksiä, mielipiteitä tai suosituksia.

Ulkoasu: Louise Jeppesen
Video: Common Ground

Pohjoismainen yhteistyö

Pohjoismainen yhteistyö on yksi maailman laajimmista alueellisista yhteistyömuodoista. Yhteistyön piiriin kuuluvat Islanti, Norja, Ruotsi, Suomi ja Tanska sekä Ahvenanmaa, Färsaaret ja Grönlanti.

Pohjoismaista yhteistyötä tehdään politiikan, talouden ja kulttuurin aloilla tärkeänä osana eurooppalaista ja kansainvälistä yhteistyötä. Pohjoismaisen yhteisön tavoitteena on vahva Pohjola vahvassa Euroopassa. 

Pohjoismainen yhteistyö pyrkii vahvistamaan pohjoismaisia ja alueellisia etuja ja arvoja globaalissa maailmassa. Maiden yhteiset arvot lujittavat osaltaan Pohjolan asemaa yhtenä maailman innovatiivisimmista ja kilpailukykyisimmistä alueista.

Pohjoismaiden ministerineuvosto
Nordens Hus
Ved Stranden 18
DK-1061 Kööpenhamina
www.norden.org

Lisää pohjoismaisia julkaisuja on luettavissa osoitteessa www.norden.org/fi/julkaisut